Suomen harvinaisin omakustanne?

[KH]

...taisi löytyä jopa NordiComicsista / Sarjakuvaseuran kokoelmista:
www.nordicomics.net/default.asp?id=2794

Vai kuka pistää paremmaksi? (Ässä-sarjojen muistaakseni puoltakymmentä aiempaa numeroa ei lasketa  )

[Veli Loponen]

Toi näytti sitlä, että se on ihan käsin piirretty eikä kopioitu/painettu. Onko niin vai onko siinä vain hirveän ohutta paperia?

[VesaK]

Vaan entäpäs J. Ruokosenmäen & comppanin "Sokerinsyöjät"?

Itte oon kyllä sitä mielipuolta että ei oo oikea cowboy eiku omakustanne jos on vaan kosmoskynällä riipustettu yksi numero ja myyty / vuokrattu / muuten vaan näytetty sitä naapurin kakaroille / sisaruksille / koulukaverille / vanhemmille / mummolle.
Minullakin on siinä tapauksessa useampi harvinaisuus omien arkistojen kätköissä... 

[KH]

No sittenhän tuo täyttää kaikkien puristien laatuvaatimukset: kalkkeeripaperien avulla originaalien päälle piirtämällä oli sarjatuotettu monen monta painosta kahden kappaleen erissä... 

Ja sehän on viimonen virallisen hyväksynnän sinetti, jos sarjakuvaseuran puheenjohtaja pyytää erikseen promokappaleen arkistoon, nih.

[Veli Loponen]

Oman tuotantoni harvinaisuus on varmaankin jostain vuoden 1989 tienoilta. Se oli aanelospinkka taitettuna aavitoslehdeksi ja piirretty suoraan siihen. Saattoi olla värityskin. Myin sen jollekin naapurustossa jokusella markalla (olisko ollut peräti kymppi). Tästä valtaisasta myyntimenestyksestä rohkaistuneena otinkin seuraavasta kappaleesta muutaman kopion kopiokoneella ja yritin lehden värittääkin tusseilla. En sitten jaksanut loppuun, joten kakkosnumero kyseisestä lehdestä ei sitten lopulta koskaan ilmestynyt.
Vähän sen jälkeen keksin sitten perustaa naapuruston kakaroille sarjakuvakerhon. Kerhon lehti oli 4-8 -sivuinen A6-kokoinen läpyskä, jossa oli tietokilpailu, vähän sarjakuvatietoutta ja sarjakuvia. Tilaajia oli kokonaista kaksi kappaletta (vai olikohan kolme) ja se ehti ilmestyäkin peräti kolme kertaa. Kahdesta ekasta numerosta on mullekin jäänyt kipaleet talteen.