Tuntuu siltä, että Yrjö Alkio kyllä ymmärsi sanoja sieltä sanoja täältä Maxtin tekstistä "matalasta" iästään huolimatta. Pointti oli ehkä vähän huolimattomasti rakennettu, joten joku muukin käsitti asioita väärin. Itse käsitin Yrjön kommentin niin, että jos osaat jotakin, jolla ei leipäänsä Suomessa tienaa, kenen vika se on, jos sillä ei tule toimeen Suomessa? Ainahan siitä voi syyttää muita ja ympäristöolosuhteita, mutta jokainen, joka on hiemankin pidempään tällä pallolla tallustellut ja yritellyt kehittää elämäänsä johonkin suuntaan, pitäis jo olla oppinut siitä ainakin sen, ettei muiden ja etenkään ympäristöolosuhteiden syyttely johda ihmistä minnekään muualle kuin lähipubin bissetuopin ääreen kyynisten ja katkerien kitinöidensä kanssa. Pointti oli se, että miksi takoa rautaa, joka ei ole kuuma?
Kustantajien mollaaminen ei tässä duunissa vie sarjakuvantekijää ainakaan yhtään lähemmäksi mahdollista tavoitettaan. Suomen markkinat on sen verran pienet muutenkin, että viisaan on syytä vaieta. Eikä tässä puhu nyt 15 -vuotias Yrjö vaan 27-vuotias ja vajaat kymmenisen vuotta freelance-työllä itsensä elättänyt. Kustantajien ja lehtitalojen päättävien elinten ja toimihenkilöiden ovelle kuuluu tällaisten tyyppien kuin "me" koputella nöyrästi ja hattu visusti kourassa. Tuon Maxtin "puussa elämis"-jutun heittäminen kuiskauksenakin kustantajan naamaan luultavasti sulkisi ovet pysyvästi ainakin ko. lafkaan ainakin asianomaisen taiteilijan osalta. Itse olen nuoruuden uhmassa uppiniskaisuuttani aikoinaan polttanut monta hyvää siltaa takanani. Oli kiire eteenpäin ja käsitys omasta mahtavuudesta ylitsevuotava. Asenne oli suoraan "jos ei kelpaa, omapa on tappionne, sillä ette tiedä mitä menetätte"-tyylinen. Kadun syvästi noita nuoruuden virheitä, sillä ei tässä maassa kovin montaa edes potentiaalisesti avointa ovea jäljelle jää sen jälkeen, kun niistä muutaman on erehdyksissään paiskannut takalukkoon...
Yrjön pointti lieni se, että jos et tienaa leipääsi osaamallasi asialla Suomesta, maailmasta löytyy aina riittävä määrä ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita myös lompakkonsa kautta siitä, mitä teet. Jos olet jossain asiassa todella hyvä (yksi parhaista), aina löytyy riittävästi niitä, jotka ovat valmiita maksamaan tuottamastasi materiaalista. Oli se sitten mitä hyvänsä. Rattaan renkaista, linnunpönttöihin, sarjakuvista, hengen tuotoksiin. Laajenna markkina-aluettasi, muuta pois Suomesta. Jos piirtäminen tai mikä hyvänsä, mitä teet on todella se, mitä haluat ehdottomasti eniten elämässäsi tehdä, mene sinne, missä sitä arvostetaan riittävästi. Riittävästi tarkoittaa tässä sitä, että sillä pystyy elättämään perheen. Mene vaikka Japaniin. Siellä maan top-10 rikkaimman yksityishenkilön listaa kansoittaa monta sarjakuvapiirtäjää. Monet heistä ovat kansallissankareita. Kunnianhimoisimmat, menkööt nousevan auringon maahan. Jos menestytte, voitte olla varmoja, että saatte ainakin 125 miljoonaa fania, ehkä jopa enemmän, jos pääsette parhaimmistoon...
Tärkeintä oli nyt käsittää ero tulevaisuuden työn ja harrastuksen välillä. Enemmistö suomalaisista sarjakuvantekijöistä tekee sitä harrastuksekseen. Osa haluaisi siitä tulevaisuuden työn, mutta tässä maassa ei yksinkertaisesti löydy markkinoita kaikille halukkaille. Osin arvostuksen puutteen vuoksi, osittain siksi, etteivät kaikki "huipulle" pyrkijät edes omaa edellytyksiä sinne. He eivät vain itse tiedä sitä, vielä. Olen muistaakseni puhunut tästä jo aiemmin tällä keskustelufoorumilla. Jos hyvät ihmiset haluatte elättää itsenne sillä mitä teette, niin hitto soikoon tehkää sellaista materiaalia, joka myy! Jos se ei myy täällä, se ehkä myy jossakin muualla. Muuttakaa pois, jos se mitä teette, on teille elämä, joka voi toteutua vain jossakin muualla. Tätä on harrastettu kautta aikojen kaikissa muissakin elämän osa-alueissa. Ihmiset muuttavat työn perässä muualle. Trooppiseen ekologiaa sydämensä menettänyt ystäväni muutti Costa Ricaa. Miksiköhän? Eräs toinen pussieläimistä kiinnostunut biologikollegani muutti Australiaan... miksiköhän? Ja miksi ihmeessä Lähi-Idän maakilpikonnista väittellyt ja niitä tällä hetkellä tutkiva ystäväni asuu suuret osat ajastaan muualla kuin Suomessa? Jotta kellekään ei mene sormi suuhun, pitänee tässä välissä huomauttaa, että allekirjoittaneen pääduuni ja -elämä on biologian parissa. Siksi kyseiset esimerkit. Ymmärtänette silti pointit...
Tunnen myös taidemaalareita, jotka ovat ymmärtäneet, etteivät voi elää Suomessa tekemällä taidetta, joka on vain tekijänsä mielestä taidetta. He elättävät itsensä tekemällä päätyökseen ns. "käyttötaidetta". Toisin sanoen taidetta, jota "tavalliset" ihmiset, yhteisöt ja laitokset haluavat seinilleen. Vapaa-ajan voi sitten surutta käyttää omien omituisten tulkintojensa työstämiseen ilman jatkuvaa stressiä vuokranmaksuista ja muista kansalaisvelvollisuuksien täyttämisestä. Joskus yksinkertaisesti on tehtävä enimmäkseen jotakin, joka ei ole niin ominta itseään, jotta pääsee tekemään sitä, mitä haluaa... As simple as that...
Terkuin: sopeutujat selviää, marisijat tippuu...
Aihe: Kuvitusta, kerrontaa ja sarjakuvia. Teen näitä rahasta. (Luettu 7553 kertaa)