Hitoshi Iwaaki: Parasyte

[Janne Kuusinen]

Tätä horror-mangaa on ollut hyvin vaikea enää saada, enkä panisi pahakseni, jos joku tuon suomeksi julkaisisi. Osiakin on vain 12: onneksi on sentään jotain mangoja, jotka eivät jatku loputtomiin ja hyllymetreittäin. Ja jos Dragonballista nousi maassamme kohu, niin tämän julkaisun myötä varmaan alettaisiin jo kutsua reserviläisiä palvelukseen.

Idea on siis Body Snatchers -tyyppinen: avaruudesta tulee maapallolle loisia, jotka menevät korvasta tahi nenästä aivoihin ja valtaavat ihmisruumiita. Päähenkilö Shinin loiseliö joutuu kuitenkin tyytymään pelkkään vasempaan käteen. Shin käy keskustelua uuden, perverssillä tavalla söpön "lemmikkinsä" kanssa, jonka hän nimeää Leftyksi. Aina sopivan paikan tullen kohdataan ja mitellään muita parasyyttejä, jotka mutiloivat ihmisruumiita mitä tervehenkisimmillä tavoilla. Ruumiinosat siivuttuvat dalimaiseen malliin tappavan teräviksi, samuraimiekkamaisiksi sliceiksi. (Hei: koettakaa itse kuvata jotain sarjakuvaa sanoin!)

Mangaksi suht huolimatonta viivaa sisältää tämä. Riippuu toki, mihin on tottunut. Mutta vahvuus onkin mielestäni konseptissa. Jotenkin oli sellainen tunne, että se on tarkkaan mietitty. Sitä pystyy tarvittaessa muuttamaan, laajentamaan, jatkamaan... näppärän parasyte-maailman näkisi mielellään elokuvanakin: Takashi Miike ohjaamaan, ja siinä se!

Tästä tuli hyvä olo, kun huomasin, että sisäinen teinipoikani ei ole ainakaan vielä kuollut. Suosittelen!

[PTJ Uusitalo]

Tulihan tuo luettua läpi runsas vuosi sitten, ja kovin mielenkiintoinen sarjahan se on. Ja ihkuinta tietysti on, että mitään ei oikeastaan koskaan selitetä. (z0mg, spoileri. No ettepähän ainakaan pety jos odotitte sellaista loppua.)

Kaiken takana on tietysti ihmisen tyhmyyden kritisointia, ja nimenomaan tappamisen: saavathan ihmiset toki tappaa elukoita mielin määrin ruuakseen, mutta entä sitten kun paikalle saapuukin korkeampi (?) elämänmuoto metsästämään ihmisiä? Ja entäs se silmitön luonnon tuhoaminen? Kenties planeetta tarvitseekin pientä tuholaistorjuntaa ihmisongelmaansa? Piirrosjäljen laadusta en muista mitään, mutta verta ja ruumiinosia tässä kyllä pistettiin poikki ja pinoon ihan mukavasti. Ja ihanan groteski kansitaide herätti kyllä huomion.

Referenssikuva:


Tuosta voisi tekaista joskus arvostelun. Sitä varten se täytyisi kyllä lainata uudestaan, hmm.

[Janne Kuusinen]

Nyt on pakko vielä kysyä, että missäpä ja mitenpä onnistuit lukemaan koko sarjan? Perätikö ostit kaikki osat, kun niitä vielä oli saatavilla?

Tuo referenssikuva on itse asiassa melkomoisen hyvä esimerkki sarjasta. Tuosta vasemmanpuoleisesta hahmosta näkee hyvin, ettei jälki ole takahashimaisen yhtenäistä ja huoliteltua.

[Lönkka]

Nyt on pakko vielä kysyä, että missäpä ja mitenpä onnistuit lukemaan koko sarjan? Perätikö ostit kaikki osat, kun niitä vielä oli saatavilla?

Helsingin Fantasiapeleissä taisi olla paria numeroa lukuunottamatta koko sarja hyllyssä.

[Kurdijef]

Fantasiapeleistä minäkin tämän huomasin. Eräänä päivänä vuosi tai pari sitten tultuani masentuneena koulusta, menin Fantasiapeleihin ja satuin selaamaan ekaa osaa. "Tästä taitaa tulla aika tavanomaista mättöä". Jokin taiteessa sanoi toisin ja parasiittitarinat kiinnostavat minua (must be Venom in my head), joten vilkaisin yhtä myöhemmistä osista ja sitten jumituin lukemaan pari lisääkin hikoillen että koskakohan myyjä tulee nutisemaan... Ei onneksi tullut :D

Täytyy sanoa että Parasyte kuuluu yhteen niistä sarjoista jonka haluan kokoelmiini sitten kun saan kunnon elannon. Minäkin suosittelen.

[PTJ Uusitalo]

Nyt on pakko vielä kysyä, että missäpä ja mitenpä onnistuit lukemaan koko sarjan? Perätikö ostit kaikki osat, kun niitä vielä oli saatavilla?

Lainasin, kuten sanoin. Ihmiseltä jolla on mangaa hyllyissä kolmessa kerroksessa. Aina parin vuoden välein heittelee turhimpia pois kuulemma.

Tai itse asiassa en edes lainannut vaan luin Omaken miitissä, jossa Kemppi-setä tyhjensi putkikassistaan pöydälle tuoreimpia hankintojaan luettaviksi. Kolme miittikertaa eli noin kuusi tuntia siihen meni. Battle Royaleen tutustuin alkujaan samalla tavalla; animeyhdistykset ovat hyviä paikkoja tällaiseen.

[PTJ Uusitalo]

Ding dong, sainpas sitten lopulta tehtyä sen arvostelun uusintajulkaisun kunniaksi. Julkaisin sen uusimmassa Otakussa, mutta tungin sen nyt sitten Kvaakkiinkin. Discuss.

Tässä jutusta pois jäänyt bonuskuva.

[vauvakolibri]

Juu, tuo oli itseasiassa kolmas koskaan ostamani mangakirja, heti Dragon Ballin ja Ranman jälkeen. Omani ostin Good Fellowsista.
Myin ne tosin eräälle toiselle kaverille siinä pelossa että äitee sattuisi näkemään moiset tappokirjat. (Olin silloin nuori ja viaton yläastelainen.)

[Sanjo]

(Pahoitteluni jos on huonoa käytöstä nostatella kolme vuotta vanhaa ketjua.)

Huomasin eilen alennusmyynnisssä vajaalla neljällä eurolla Parasyten toisen osan Del Rayn pokkaripainoksen ja tuli tämä keskusteluketju mieleen, ja tulipa poimittua.

Täytyy sanoa että koko asetelma on herkullisen freudilainen, nuori mies joka puhuu kädelleen ja käsi vastaa takaisin. Kun tuon yli pääsin niin vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta sarjalta. Kyllä tätä täytyy lukea lisää.

Nämä kehon epämuodostumat ja muutokset ovat kuvottavuudessaan ja outoudessaan suorastaan Cronenbergiläisen huimia.

Bonushupina kihersin lukijakirjeille jotka englanniksi käännettyinä vaikuttivat jotenkin aivan älyttömän makeileville ja ylistäville, vai lieneekö vain jokin japanilainen juttu.

[Antti Valkama]

Tätä horror-mangaa on ollut hyvin vaikea enää saada, enkä panisi pahakseni, jos joku tuon suomeksi julkaisisi.

Toive on vihdoin toteutettu! Ykkösosa on paraikaa myynnissä.

Onko täällä väkeä, joka on lukenut julkaisuamme? Miltä sarja vaikuttaa? Olisi kiva kuulla ajatuksia tästä. Valtaosa Suomen mangajulkaisuista on melko tuoretta tavaraa, joten Parasyte erottuu iällään. Sehän on alkujaan julkaistu valtaosin 1990-luvulla.

Kuten edellä näkyy, Kvaakistakin löytyi Petteri Uusitalon Parasyte-arvostelu vuodelta 2007. Huomattavasti tuoreemmassa Mangakartta-podcastin jaksossa 75 PU arvioi silti teosta kiinnostavammin ja asiantuntevammin.