Eikös tuo näyttänyt hiukka siltä "homomangalta"?
Hihii
Se takana seisoskeleva tyyppi on kyllä tyttö. Värikuvassa se näkyy selvästi, kun sillä on punainen mekko, vaalea nuttura ja musta pääkoriste. Tai näyttikö mun byronilainen sankari tytöltä? Paljon mahdollista sekin...
Niin, siitä juonesta.
Kyseessä on 1800-luvun gotiikan inspiroima kauhutarina. Ideaa on riistetty jonkin verran Charles Maturinin
Melmoth the Wandererista eli tarinassa on muutama henkilö, jotka elävät useiden vuosisatojen ajan ja joutuvat kaikenlaisiin kommelluksiin. He eivät siis ole vampyyrejä. He voivat kuolla ainoastaan "särkyneeseen sydämeen" eli menetettyään itselleen rakkaimman asian maailmassa.
1. Vapaus
Ikuisen elämän saanut aatelismies muuttaa vallankumousajan Ranskassa 2 vastaantulijaa kaltaisikseen kuolemattomiksi, saadakseen näistä kumppanit tulevaan valtakuntaansa, jossa elettäisiin Piranesi-tyyppisessä palatsissa kaikkien lakien yläpuolella. Hänen uhrinsa, suomalais/ruotsalaissyntyinen taidemaalari David ja ranskalaistyttö Odeline ovat fanaattisia vallankumouksellisia ja pakenevat heti tilaisuuden tullen.
Tapahtumat siirtyvät sulavasti 1800-luvun englantiin. Tarina keskittyy Odelinen ja kuolevaisen Edgarin (tähän liittyy se kuva) rakkaustarinaan sekä dekadenttiin "hoviin" jota tuttu herrasmies pitää ja johon kertyy kaikenlaista häiriintynyttä väkeä. Minä en ole suuri perinteisten romanssien ystävä, joten päähenkilöiltä kuluu 100 vuotta ennenkuin he rakastuvat tai 200 vuotta, ennen kuin he ymmärtävät, että rakastavat taidetta enemmän kuin todellista elämää.
Kaikki kuvataiteen tyylilajit läpikahlaavan tarinan teemat liittyvät ehkä eniten todellisuuspakoon. Huonosti toteutuvista ideologisista utopioista tai Goetheläisistä rakkausseikkailuista itsetuhoon saakka.
Ja homomangasta ei nyt ole kyse. Vaikka parissa kohdassa harrastankin kummallista vihjailua. Kuka tietää.
