Tässä keväällä ilmestyneen MKKPicturesin lehden arviointi valitettavan myöhässä.
U.S.A. Fighters #6. MKKPictures 1/2007. 4 euroa. Myynti ja sankarien esittelyt netissä osoitteesta
www.supersankarit.tk.
Veli Loposen puuhaaman U.S.A. Fighters -supersankarisarjan jatkuminen oli minulle yllätys. Vetoapua sarjalle antaa nyt Johannes Mäkisen yhtiö MKKEntertainment. MKKPictures-lehdessä on julkaistu aiemmin Mäkisen ja kumppaneiden tekemää hauskahkoa Suomen Puolustajien Liittoumaa. Totesin tämän UF:n paluunumeron, numeron 6, pian ERITTÄIN myönteiseksi yllätykseksi. Rami Rautkorpi on jo keväällä kirjoittanut tästä julkaisusta Kvaakiin arvostelun (
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=819), jonka kanssa olen samoilla linjoilla, mutta kerrottakoon lehdestä silti tarkemmin, sillä tämä saattaa olla kotimaamme piirien rohkein supersankarihanke kautta aikojen. Sitä paitsi minulla oli aikoinani lusikkani mukana sopassa keittämässä UF:n vanhoja seikkailuja. Myös mm. kespa ja Petteri Oja ovat arvioinett tätä.
Menneestä on menty eteenpäin. Ulkoisesti painojälki on hyvää, julkaisulle on otettu ISSN-tunnus ja se on paksu. Sisäisesti lehdessä on kunnianhimoa, Velin lisääntynyttä taitoa ja niin reipas energia, tekemisen meininki ja niin hyvä genren tuntemus, että tilaan sen. Sankarien aiemmat seikkailut voi lukea internetistä osoitteesta
www.supersankarit.tk. Toista numeroa lupaillaan tälle vuodelle.
40-sivuisen lehden ensimmäinen seikkailu, Velin kokonaan itse tekemä, on suoraan jatkoa jo yhdentoista vuoden takaiselle UF #5:lle, mutta juoni lienee melko ymmärrettävä itsenäisenäkin. Tosin edellisissä numeroissa keskeiseen yhteiskunnan sankarivihaan ja erään sankarin jalan menetykseen ei viitata (nämä seikat voi tsekata nettiin pannuista sarjoista). Tarina etenee viihdyttävästi, mallikkaasti ja loogisesti usealla taholla. Dialogi on mietittyä ja toimintaa kaipaavat lukijat eivät tule pettymään. Kenties sankarit vain rynnivät valtaamaan newyorkilaista huumevarastoa liian nopsaan – esim. nukutuskaasun käyttö olisi ollut ensiksi hyvä vaihtoehto. Jatkossa olisi kenties paikallaan kuvata välillä sankarien pohdintaakin. Taide on hienoa askeettisia taustoja lukuunottamatta.
Samassa tarinassa samaan aikaan pienempi ryhmä UF:stä etsii Firestar-nimistä superolentoa Ruotsista. Firestarin jännittävä synty selviää, mutta joitakin yksityiskohtia siinä on hieman muutettu, jos tietää UF:n aiemmat numerot. Veli mainitseekin amerikkalaisen tyylin mukaiset ”kaanonin uudistukset” huvittavasti esipuheessaan. Firestarin 3-sivuinen varsinainen syntytarinakin on onneksi luettavissa internetistä. Sivuilla 25-26 olisi voinut näyttää tuliolennon poistumisen miehestä.
Toinen tarina, Loposen kirjoittama ja Simon Herkertin mahtavasti piirtämä Little Devil –sankarin oma seikkailu, on hersyvän hauska. Se valitettavasti jatkuu ilmoituksen mukaan vasta ensi vuonna. Komppaan Rami Rautkorpea, joka vertaa kuvitusta osuvasti jopa Frank Quitelyyn.
Kummassakin sarjassa piirrosjälki näyttää ammattimaiselta ja kuvakulmat ovat hyvät. Velin byrnemäisessä tyylissä vain taustat ovat välillä kovin paljaat niin kuin Rami Rautkorpikin totesi arvioinnissaan. Kannen värit ovat onnistuneet, mutta hahmot ovat vähän hutaistut.
Esipuhe selventää sarjakuvan tapahtumia ja lehden tulevaisuutta. Velin kirjoitus ”lopetetun Megan tyhjiön täyttämisestä” UF:n avulla on tietenkin huumoria, mutta on tämä silti hyvä erittäin suositeltava tekele, täynnä rakkautta supersankareita kohtaan.
Satunnainen kävijä eli Sampsa Kuukasjärvi
