Sarjamuotoisen kerronnan tekniikoihin luottaminen on kuitenkin hieman epäilyttävää suomalaisessa omakustanteiden maailmassa, jossa uutta materiaalia ei synny aivan samaa tahtia kuin amerikkalaisessa sarjakuvateollisuudessa.
Tätä haluan tuolta arvostelusta kommentoida, sillä pohdin asiaa itsekin hyvin pitkään. Nykyaikaisen supersankarisarjakuvan yksi (mielestäni) oleellisimpia piirteitä on jatkuvuus. Vaikka yksi tarina ei välttämättä vuosia jatku, eri tarinakokonaisuudet muodostavat yhdessä laajoja jatkumoja.
Koska U.S.A. Fighters perustuu (varhais)teiniaikojeni supersankarifanituksille, on sama jatkuvuus myös sen esikuvana. Nykyiset tarinat, joita koitan saada ilmoille, on osittain ideoitu viime vuosikymmenen alkupuoliskolla. Silloin oikeasti ajattelin, että jatkuvajuoninen sarjakuva voisi toimia suht epäsäännöllisesti ilmestyvissä omakustanteissa. Ei U.S.A. Fighters tosin koskaan ole ollut täysin jatkuvajuoninen, vaikka aikaisempiin tarinoihin viitatankiin ja jutuissa (toivon mukaan) edetään jonnekin. Nykyinen tarinakokonaisuus oli siis alunperin paljon yhtenäisempi paketti, joka varmaankin parhaimmillaan olisi ollut kuin Claremontin juoniviritelmät Ryhmä-X:ssä.
Tätä uutta tulemista kaavaillessani olin siis tietoinen asiaan liittyvistä seikoista. Ratkaisin sen sillä, että pyrin tekemään jokaisen yksittäisen lehden tarinoista itsenäisiä. Vaikka siis tämäkin tarina tulee jatkumaan seuraavassa ja sitä seuraavassa lehdessä, ei ole pakko ostaa kaikkia pysyäkseen kärryillä (toivon mukaan). Lisäksi taustaa valottamaan postailen
www.supersankarit.tk -sivulle vanhoja tarinoita, joiden avulla mm. Firestarin tarina käy hieman selvemmäksi.
Mitä tulee Byrneen, niin kaikki viittaukset minun puoleltani ovat jo nykyisin täysin tiedostamattomia. Etenkin alkupuoliskoa piirtäessä oli mielessäni 90-luvun Image-sarjat. Ehkä pitää vielä koittaa tehdä yksi tarina Sienkiewiczin tyyliin...mutta tarkoittaako se Billin alkuajan tyyliä (Neal Adams -kloonivaihetta) vai keskiajan maalaustyyliä vai nykyajan tyyliä?
