Tunnut johdonmukaisesti sotkevan sananvapaudesta ja tuotoksen laadusta puhumisen.
Ai? Olen mielestäni nimen omaan koettanut välttää sananvapaudesta puhumista. Näin siitä syystä että tällä Suomen tai Tanskan jupakalla ei juuri ole tekemistä sen kanssa miten minä ymmärrän käsitteen sananvapaus.
On aivan mahdollista sanoa, että joku kuva on teknisesti surkea, rasistinen ja populistinen, ja silti puolustaa oikeutta sen julkaisemiseen.
Niin on. Enkä minä ole mitään julkaisemisen oikeutta kieltämässäkään. Tarkoitin vain että julkaistavaan materiaaliin voisi (ja näissä tapauksissa olisi syytä) suhtautua kriittisesti eli pohdiskelevasti.
Itse ymmärrän sensuurilla ns. virallisten tahojen harjoittaman valvonnan ja sen tyyppiset estot. Käsittääkseni meillä ei tällaisia sensoreita toimi missään virassa (tai muutenkaan aktiivisesti). Jos esimerkiksi Kvaakin netiketti sanoo että ei saa haukkua toista kirjoittajaa tai menee kirjoitusoikeudet, tai jos äiti sanoo että ei sitten kiroilla kun mennään mummolaan kylään, niin katson että näissä tapauksissa ei ole kyse varsinaisesti sananvapauden rajoittamisesta vaan jostakin muusta. Samoin on laita silloin jos tarjoan lehdelle esimerkiksi sarjakuvaa ja ne sanovat että mehän emme tällaista paskaa julkaise (täällä on jo todisteltu että tulkinnanvapaus on oleellinen asia ja jokaisen oikeus).
Kielessämme ei ole oikein termistöä esimerkiksi sille että ns. maksava taho, esim. yritys tai tiedotusväline harjoittaa arveluttavin perustein julkistettavan materiaalin valintaa. Tai jos maksava taho säätelee rahavirtojaan sen mukaan että mikä sen mielestä sopii firman yritysprofiiliin (itse asiassa koko ongelmaa ei useimmissa tapauksissa olisi ellei toimittaisi ns. sponsorirahalla). Tästä termien puutteesta ilmeisesti johtuu sekin että Ville kaivoi sen ikäkulun "suomettumisen" naftaliinista? Yksityiset ihmiset saavat boikotoida yrityksiä (ja innostaa muitakin boikottiin), mutta mikseivät firmat saisi boikotoida yhdistyksiä tai taiteilijoita?
Tiedotusvälineillä on lain mukaan oltava pää/vastaavatoimittaja, joka on vastuussa siitä mitä väline julkistaa. Niinpä pt. sitten katsoo että materiaali on kaikin puolin soveliasta julkaistavaksi (tai kärsii seuraukset). Päätoimittaja ei ole sensori vaan toimittaja joka tekee toimitustyötä. Nettijulkaiseminen on sen verran uusi asia että se sekoittaa, hämärtää ja kyseenalaistaa näitäkin asioita (rajoja , termejä, yms.).
Olen selostanut kantojani jo tämän ketjun aiemmissa meileissä aika tarkkaankin, joten en lähde tässä niitä puheita toistamaan.
