No sanonpa nyt sitten minäkin mielipiteeni Drolicasta, nyt kun sen ostamisesta ja lukemisesta on jo noin viikko aikaa ja ajatukset ovat ehtineet muotoutua.
En osaa vertailla Drolicaa muuhun suomalaiseen omakustannesarjakuvaan, koska en ole lukenut kuin vähän suomalaista omakustannesarjakuvaa. Siihen nähden, että tekijät ilmeisesti ovat nuoria, niin arvioisin kokonaisuuden kehityskelpoiseksi -- kunhan vaan sitä kehitystä myös tapahtuu.
Piirrosjäljessä voisi kiinnittää huomiota anatomian lisäksi vaatteisiin. Erityisesti Drolican yllä olevat rievut kummastuttivat -- muovipussin paloistako ne oli tehty? Tussauksessakin pyrittiin kai aika klassiseen sivellintyyliin, ja hieman hukassa oli se, miten valon suunta, etäisyydet ja tussauksen kohde (yksityiskohta vs. ääriviiva) vaikuttavat viivan paksuuteen.
Tarinapuolella yritettiin myös minun mielestäni juosta ennen kuin osataan kävellä. Itse tarina jäi tekosyvällisen sielun sfäärien luotauksen varjoon ja jopa suorastaan puuttumaan. Miten tämä suuri seksikohtaus esimerkiksi tarinallisesti perusteltiin? Sivua kääntäessä luulin, että minulta oli jäänyt jotain väliin ja yritin tapailla peukalolla paperin syrjästä puuttuvaa aukeamaa.
Pieni määrä itseironiaa olisi pelastanut paljon. Nyt paistoi läpi se, miten hirmuisella vakavuudella juttua pakerrettiin eteenpäin. Se loi sarjakuvaan paikoitellen tahatonta koomisuutta.
Vaikka tämä nyt kuulostaa ehkä aika ikävältä, niin sanon lopuksi vielä, että onpa tuota pahempaakin nähty. Ja Drolica edustaa tavallaan kuitenkin sellaista suuntausta, mikä kiinnostaa itseäni enemmän kuin suurin osa artsy schmartsy -taidesarjakuvaa. Jännä nähdä, mitä tekijöiltä jatkossa syntyy.
