Vihdoinkin sain tuon luettua loppuun. Ollut vähän rikkonaista aikaa ja tossa on kuitenkin aika tuhti annos tuota.
Kehitys on ihan selkeetä edelliseen Drolicaan verrattuna. Sekä juoni että kuvat on paremmat. Juonessa se kehitys näkyy ehkä enemmän, mutta toisaalta säilyy edelleen ehkä jonkinlainen epäsuhta kuviin. Ne on mielestäni enemmän pro-tasoa.
Juoni on nyt teknisesti toimiva, ja palkitseva, mikä on suuri plussa. Suurin vika lehdessä on oikeastaan se, että se ei ole minua varten. Tämän tyyppinen julkaisu pitäisi saada ehdottomasti tyrkylle kioskeille ja marketteihin, jonnekin mistä ns. suuri yleisö (ja se oikea kohderyhmä) voisi sen löytää. Ei hommasta muuten mitään tule (toivottavasti olen tässä asiassa väärässä).
Lehti on paksu. Jos vaan tämän tyyppinen setti kiinnostaa niin kyllä tuo tarjoaa siten rahalle enemmän vastinetta kuin 95% tämän hetken kaupallisista, (oikeiden kustantamoiden) kotimaisten tekijöiden julkaisuista. Jalava vois vaikka pukata näistä jonkun kokooman markkinoille, niin löytyisi ehkä muutama uusi lukija sitäkin kautta.
Drolica -tiimi on nyt todistanut että tätä pystyy tekemään Suomessakin! Perttana! Mutta mitä sitten? En osaa vastata. Toivon vain että porukka jaksaa jatkaa kunnes sitä rahaa, mainetta ja kunniaakin alkaisi tulla. (Kannattaa varata henkisesti nyt ensin vaikka 5 vuotta tähän) Haasteet eivät siis enää ole sisällön tekemisessä vaan jaksamisessa, työn markkinoinnissa ja muussa sen sellaisessa säätämisessä. ...Ja tässä on nyt Kvaakilaisillakin hyvä paikka taas osoittaa kansan karttuisan käden logistiikan toimivuutta. Haluatteko te että Suomi tunnetaan pelkästään navanalussarjakuvan mahtimaana niinkuin Ruotsi? Noh, onhan ruotsalaisilla sentään Fantomtom, mutta silti. Verta paksiin ja paksi postiin.
Itse pidin ehkä eniten Kirby-vaikutteista. Oli siinä paljon muutakin hyvää ja kässäpuolella esim. tuo kliimaksi. Lehden formaatti on myös hauska. Toki työstämistä riittäisi vielä vaikkapa hahmojen motiiveissa ja kuvamaailman loogisuudessa, mutta niistä nyt on ihan turha tässä vaihessaa nitistä. Silikonitisseihinkään en saa makuani sitten millään, ja sanon sen tietäen että kyseessä on jälleen kerran oma vika.
Ymmärrän kyllä tekijöiden lajityyppihakuisuuden, yms. mutta toisaalta nyt on eletty jo aika pitkään esmes Preacherin jälkeistä aikaa. Henk. koht. toivoisin siis edelleen lisää syvyyttä (sitähän ei voi koskaan olla liikaa), mutta ymmärrän hyvin että sellaiseenkin kypsyminen ottaa tekijöissä aikansa.
Taisin sanoa jo edellisestäkin, mutta jos joku ihminen on niin pönttö
että hankkii sarjiksia kannatuksen vuoksi, niin tässä olisi oiva kohde siihen. Keräilijöille ja spekulanteille taas vinkiksi, että nämä lehdet saattavat hyvinkin olla oikeaan osunut investointi. Lisää tämmöistä, tämä on hyvä.
