Veikkaan että muulla sarjakuvatoiminnalla elättää itsensä useampi kuin niitä käsikirjoittamalla ja piirtämällä. Sarjakuva-ala on tosiaankin muutakin kuin piirtämistä; on toimittajia, opettajia, sarjakuvakaupan pitäjiä, kääntäjiä, tekstaajia, kirjapainotyöläisiä jne. Pelkkä A.Ankka työllistää useamman suomalaisenkin.
Se että tekee sarjakuvia vakavissaan ja säännöllisesti mahdollistaa ainakin itselläni esim. sen että opetan sitä kaksi päivää viikosta ja siten elätän sillä perhettäni ainakin tuon kaksi päivää viikosta. Ja moni on sarjakuvien tekemisen ansiosta innostunut myöhemmin kuvittamaan ja tekemään markkinointiviestintää ja animaatioita jne. Ja toisin päin tietty.
Ja suurimmalla osalla kuvataiteilija- ja kirjailijakolleegoista on aivan sama tilanne. Ainoastaan pitemmät apurahat sotkevat kuvioita.
Itse sarjakuvan arvoa tahi laatua ei vähennä tai nosta se että sen on tehnyt täysammattilainen tai sivutoiminen sarjakuvantekijä. Joten ammattilaisuudella on vain merkitystä tekijälle itselleen, ei lukijalle.
Koko kulttuurialalla ei taida olla ketään kuka tienaisi leipänsä täysin ja ainoastaan tekemällä yhtä ja samaa tarkasti määriteltyä kulttuurisarkaa. Kaikki ovat olleet enemmän tai vähemmän lapionvarressa jossain välissä uraansa. Identiteetti onkin sitten oma juttunsa...
Ja hei siellä televisiossa työskentelevät, lisää ohjelma-aikaa sarjakuvasta. Pitempi dokumentti vaikka Jubasta tai Korhosesta tai Rannasta voisi kiinnostaa isompaakin yleisöä. Ja eri mediakouluissa opiskelevat, lopputöitä tekemään sarjakuvan ihmeelliseen maailmaan...
Kuka olisi Suomen Zwigoff/Crumb -yhdistelmä? Jouko Aaltonen/Kaltsu Kallio vai Virpi Suutari/Kari Sihvonen vai Lasse Naukkarinen/Terhi Ekebom?
