Ei kannata uskoa kaikkea mitä telkkarista näkee.
Nyt sattui fiksu toimittaja jolla ei ollut mitään isoa missiota tai tarvetta rakentaa draamaa, jotta aihe olisi kiinnostavampi. Lavastusta sentään oli mukana, mutta siihen ei kukaan ole tässä vielä kiinnittänyt huomiota
Omasta puolestani voin sanoa, että leikkeeni oli leikattu siitä osiosta johon pääsin muistaakseni sanottuani hetkeä aikaisemmin, jotakin sellaista, että: ellei piirrä korkkaria, akkaria tai muumia niin sitten on tämä toinenkin vaihtoehto. Ja juuri tämä, alternativen nousu ja vahvuus, sekä suomisarjiksen omaleimaisuus oli nähdäkseni se punalanka jota toimittaja yritti seurata. Siitä varmaan parin tunnin matskusta olisi saanut helposti leikattua aivan eri ohjelman! Mukana oli kummiskin hirvee määrä tietoakin. Kuinka moni esim. tajusi sitä koko koulutusjutskaa, joka siinä oli yhtenä tausta-ajatuksena, mutta joka selkeästi himmaantui?
Ja kun nyt mentiin henkilökohtaisuuksiin, niin kyllähän se Jukka oli edustava. On sanottava.
Omasta puolestani soisin että ohjelmisto siirtyisi yleisestä enemmän spesifiin. Mikään ei ole niin vaikeaa kuin lyödä vastapalloon jostain tosi laajasta aiheesta, niinku vaikka sarjakuvapiirtäjän toimeentulo (niitäkin on n. 100 laskutavasta riippuen) tai taide- ja valtavirtasarjakuvan erot ja yhtäläisyydet. Tai että miten suomalainen sarjakuva on kehittynyt. Vastaus on väkisinkin melko banaali tai mitäänsanomattoman ympäripyöreä - riippuen siitä miten se leikataan. Noh. Onhan noita hyviä piirtäjäesitteluyitäkin jatkuvasti niinku nyt on ollu viime viikkoina esmes. Kaisa Lekasta ja Bo Haglundista. En valita. Mutta heitänpä vielä vasta-argumentin itselleni (ja uutisen joillekin). Ja se vaste on tietenkin se, että TV-ohjelmia ei tehdä sarjakuvaharrastajille niin kuin mangaohjelmiakaan ei tehdä mangaharrastajille.
Mutta kyllähän nuo talouspuolen ongelmat tuli sangen hyvin esiin, moneltakin kantilta. Sitä en sitten tiedä tajusiko kukaan esim. Susannan mainintaa siitä että "ei ole palkallista ihmistä ja että sirkus on tullut väliin, yms." Tätä asiaahan jauhetaan muutaman kerran vuodessa kokousten vakioaiheena, mutta isommalle yleisölle se saattaa olla sangen vieras.
Miten niin jollekin pitäisi rakennella semmoinen virka että se vain siirtelee papruja ja puhuu sarjakuvista? Ken elää, hän näkee.
