No nyt on Nalle Puh nähty.
Winnie the Pooh
Tarina on koottu kolmesta A.A. Milnen tarinasta, jotka on käsittääkseni kaikki nähty alunperin myös piirrossarjassa. Okei, ensimmäinen pettymys: Ei uutta tarinaa. Samoin tosin taisi tehdä Nasun suuri elokuvakin. Mutta eipä tämä oikeastaan kokonaisuutta haittaa, kunhan homma on suht. koht. mukavaa. Mukava juttu on tietysti, että ääninäyttelijät ovat ennallaan, ja animaatio on suht. mieluisaa.
Muuten mieluisan elokuvan ärsykkeenä on 6 laulua. Mieluisaa on kuitenkin että elokuvassa teemakappaleen ja 2 muuta kappaletta esittää Zooey Deschanel, joka on miellyttänyt minua hänen jokaisessa omassa elokuvassaan, jotka olen katsonut jokaisen ja tykännyt. Hänellä on myös ihan miellyttävä lauluääni, joka on jo entuudestaan tuttu mm. hänen edellisistä elokuvista. En silti pidä siitä että Disney elokuvissa lauletaan, ellei laulaja ole elokuvan pahis. Vaikka pakko myöntää että parissa laulussa on aika nokkelat sanoitukset.
Elokuva on yksinkertaisesti aivan liian lyhyt. Juuri kun se tuntuu alkaneen, se loppuu. Miten ihmeessä tunnin ja viiden minuutin elokuvaan on tarvittu 9 käsikirjoittajaa? Lopussa on tietysti jotain "jännää", ja on siis hyvä että lopputekstejä on tehty lapsille sopivammiksi laittamalla niihin kaikkea sälää. Tämä takaa että lapset jaksavat odottaa lopputekstien päättymistä.
Yhteenveto: Ehkä vuoden paras lasten elokuva. Mutta ei kuitenkaan paras elokuva. En ehkä katsoisi uudestaan, ellei sattuisi tulemaan semmoista tilannetta. Mutta en kuitetaan valita katselukokemuksesta. Lapsille ja Nalle Puh nostalgikoille miellyttävämpi. Eikä pidä käsittää väärin. Pidin lapsena Nalle Puhista ja pidän nykyäänkin, lähinnä animoinnin vuoksi, mutta en koe nostalgiaa, osin sen takia että se on minulle kirosana. Jos teillä on lapsia, katsokaa elokuva heidän kanssaan. Elokuvan jaksaa ainakin katsoa aikuinenkin murisematta.
