Katsotaanpas kirjoitanko aivan asian vierestä, mutta koskien näitä mietintöjä siitä, mikä sarja Suomen telkkareihin parhaiten sopisi.
Nuo pitkät ja vivahteikkaat listat eri sarjoista ja niiden sopivuudesta tavallisen kansan silmille tuntuvat jotenkin yläluokan mietinnältä koskien mitkä viihdemuodot yleensäkin sopivat normaalille rahvaalle.
Animehan on varsinainen peikko monelle ihmiselle. Kun on kohdannut ihmisen joka jyrkästi ilmoitti että vihaa animea sydämensä pohjasta, käsittää vähitellen että animehan on lähes toisen mantereen kulttuurillista ilmentymää.
Normaali suomijuntti on tottunut siihen että Lepakkopalloja ei kato kuin krapulassa ja päissään, niiden käännösrumba on kulkenut useammassa maassa kuin minä ikinä ajattelen edes käydä. Japani, saksa, espanja, italia, saksa uudelleen, englanti ja suomi -> käsittämätöntä sotkua dialogissa.
Mutta sehän on vain katsojan näkökulmasta harvinaisen huonosti tuotu sarja.
Parhaassa tapauksessa tuotaisiin täkäläisiin telkkareihin sekä ulkomailla että Suomen undögraund -piireissä mainetta niittänyt animesarja, alkuperäismurteella ja josko vielä digi-tv tarjoais erikielisille subeille mahdollisuuden.
Ideanahan on tuoda siis ensi alkuun helposti sulateltava sarja. Tietenkihän hardcore animekatsojat huokaisevat epätoivosta jos SubTv päättää napata Naruton ja mainostaa sitä joka ikäluokan japanilaisena mestariteoksena joka antaa kaiken lisäksi hyvää erinomaista näköalaa itämaiseen kulttuuriin.
Eikä sen tarvitse olla juuri tietylle ikäsegmentille, lapset (alle 20 ikävuotta

) katsovat piirrettyjä silmät pyöreinä ("Nenkin No Jutsu!" *boom boom, släsh kazoom*) -> eivät suostu lähtemään pois telkkarin eestä raipankaan uhalla - ja lopulta vanhempi ikäluokka uteliaisuuttaan katsoo millaista se on. Sisäinen lapsi herää monessa aikuisessa ja 'aikuisessa' ja pian aletaan etsimään DVD-kokoelmaa laajemmaltikin. Lopulta sitten aukeaa muutama hämärämpikin vitsi japsien kulttuurista.
Tämä pieni päätelmäketju alkoi siitä kun pari viikkoa sitten katsoin Full Metal Alchemistia ja koneen äärestä yllätti 13 vuotias nuori ihminen joka innostui mollottamaan kans sarjaa. Tämän kaveri oli sitä ladannut ja olivat kattonee innoissaan. Englanninkielisiä subeja hädintuskin ymmärtäen kumminkin mielenkiinnolla - ensimmäiset merkit kiinnostuksesta kun olivat heränneet Lepakkopalloista (dragonball

)
Ei tarvitse olla niin ammattimaisen tarkka ja valikoiva siitä mitä ihmisille tarjota. Vaikka animessa onkin vivahdus (tai hiukan isompi sellainen) kulttuuriin liittyviä asioita niin nehän vain lisäävät erilaisuuden mystiikkaa -> huimasti kiinnostusta lisää.
Ja jos vielä joku haluaa olla ahkera & noheva niin tekee "dokumentin" joka jakson perään siinä esiintyvistä käsitteistä.
Mutta käytäntö sitten.
Sopii vain toivoa lopulta että jos/kun jokin sarja saadaan Suomeen ihan vakituiselle ohjelmapaikalle, se myös toteutetaan animen hengessä. Tällä tarkoittaen että jos sarja ei ole Muumimaailman seikkailuja niin sitä ei tarvitse dubata suomeksi (käännösrumban kautta) ja tehdä asioita vaikeimman kautta. Vaan sen voisi esittää ihan asiallisesti vaikkapa harvinaisena kulttuurielämyksenä (saippuaoopperaa piirrosmuodossa).
Argh. Väsyttää, kadotin punaisen langan mitä muistelin äskettäin. Mutta tulipahan kirjoitettua johonkin tämä pikku mietelmä mitä olen hautonut ennenkuin foorumiin törmäsiinkään.
Sarjat mitä mainitsin viestissä tosiaan olivat vain tosiaan esimerkkejä, eivät omia ehdotuksiani siihen mitä telkkarissa tulisi näyttää.