Inspiraatio ja vaikuttajat?

[Tuukka]

Nykyisin vaikuttajat löytyvät varmasti Petri Hiltusen, Frank Millerin ja underground- piirtäjien suunnalta (Bagge, Crumb, Shelton ja muut). Tykkään myös mm. Roman Dirgen töistä ja heartshapedskull on eräs suosikkisivuistani
Ideoita ja inspiraatiota haen, paitsi muiden piirtäjien töistä ja sarjakuvista (internet avarsi maailmaani valtavasti), myös musiikista. Piirrosteni määrässä näkyy aina pieni piikki uuden levyn oston jälkeen

Tulisi nyt vaan se Omnium Gatherumin Years in waste kauppoihin niin pääsisi piirtämään  

[bgt]

Hmmm... Minä olen ollut päiväuneksija niin kauan kuin muistan. Viihdyin hyvin (ja riehumatta) tylsissäkin tilaisuuksissa, kun istuessani itse asiassa pääni sisällä lentelin taisteluplaneetta Galactican avaruustaisteluissa, tai pieksin roistoja supersankarina.

Nykyisinkin etenkin nukkumaan mennessäni kuvittelen näkemiäni elokuvia siten, että olen itse jonakin hahmona siellä lisänä.

Hyvät tarinat kiehtovat. Haluan lukea niitä ja haluaisin kertoa niitä muille.

[JJ Naas]

Ottamatta tällä kertaa kantaa sisällöllisiin seikkoihin, voisin sanoa, että mitä piirrostyyliin tulee, en hirveästi ota vaikutteita mestaripiirtäjiltä, jotka täysin hallitsevat tyylinsä, vaan mieluummin vaikutun tekijöistä, jotka ovat kylläkin hyviä ja ilmaisukykyisiä  piirtäjiä, mutta joiden tyyli hakee vielä jatkuvasti muotoaan. Tällaiset piirtäjät ovat siinä mielessä kehittäviä, että heidän töistään pystyy vielä erottelemaan miten he kunkin asian ovat ratkaisseet, kun taas ammattimaisten mestaripiirtäjien kuvia katsellessa voi vain ihmetellä että miten tämä oikein on tehty, saamatta vastausta kysymykseen.

[Markku Myllymäki]

Ottamatta tällä kertaa kantaa sisällöllisiin seikkoihin, voisin sanoa, että mitä piirrostyyliin tulee, en hirveästi ota vaikutteita mestaripiirtäjiltä, jotka täysin hallitsevat tyylinsä, vaan mieluummin vaikutun tekijöistä, jotka ovat kylläkin hyviä ja ilmaisukykyisiä  piirtäjiä, mutta joiden tyyli hakee vielä jatkuvasti muotoaan. Tällaiset piirtäjät ovat siinä mielessä kehittäviä, että heidän töistään pystyy vielä erottelemaan miten he kunkin asian ovat ratkaisseet, kun taas ammattimaisten mestaripiirtäjien kuvia katsellessa voi vain ihmetellä että miten tämä oikein on tehty, saamatta vastausta kysymykseen.

Tässä nyt puit sanoiksi sen mitä minä olen miettinyt. Kyselin tässä taannoin mitä ihmiset pitävät Mark Bagleyn tyylistä -- Bagley ei ole aivan huipputasoa, mutta hyvin opettavainen esimerkkinä. Jim Lee on varmasti huikeasti parempi, mutta Leen tyylistä on vaikea oppia mitään.

Eli viisaasti sanottu, JJ Naas!  

[Veli Loponen]

Viime aikoina olen lukenut paljon Byrnen varhaista tuotantoa (Doomsday +1 ja Iron Fist) sekä aivan uusinta (JLA ja Doom Patrol).
Mielestäni tämä on ollut hyvin opettavaista ja myös rohkaisevaa, kun omin silmin näkee, miten piirrostyyli kehittyy.
Eli JJ:n viestiin viitaten voisin sanoa, että kyllä etenkin niiden "mestaripiirtäjien" varhaisiin töihin tutustuminen voi opettaa paljonkin.

[JJ Naas]

Eli JJ:n viestiin viitaten voisin sanoa, että kyllä etenkin niiden "mestaripiirtäjien" varhaisiin töihin tutustuminen voi opettaa paljonkin.

Käyhän se niinkin.

Itse pidän kuitenkin tällä hetkellä kehittymisvaiheessa olevien piirtäjien seuraamisesta, koska siinä on mukana se jännityselementti, että ei vielä  tiedä mihin suuntaan piirtäjän tyyli seuraavaksi lähtee.

[tertsi]

Russ Manning, Burne Hogarth, Joe Kubert, John Prentice, Jim Holdaway, André Franquin, Jean Giraud/Moebius, Francois Walthéry, Tarmo Koivisto, Joonas, Frank Robbins, John M. Burns, Hermann Huppen, F'murr, Michel Blanc-Dumont.

Tässä meikäläisen suurimmat vaikuttajat. Heitä olen kopioinut ja tutkinut enemmän kuin muita.  

Pitäisi varmaan lopettaa sarjakuvien lukeminen, jotta ei inspiroituis aina jostain uudesta tyylistä.  Täytyy yrittää ihan tosissaan luoda oma tyyli. Mutta ainahan on helpompi matkia jotain jo olemassaolevaa kuin tehdä jotain uutta.

[Hege]

Miller oli ensimmäinen, Moebius toinen. Se oli se simppeli viiva mikä Moebiuksen kuvissa räjäytti tajunnan ja suorastaan pakotti kopioimaan. Sittemminkin on ollut erinäisiä vaikuttajia, muttei niinkään suoraan kopioinnin kautta kuin esimerkin tapaan. "noinkin voi varjostaa" ja "onpa näppärästi käytetty viivaa tuossa" ja "hienosti on mustaa lätkitty" Sitten sitä koettaa päästä samankaltaiseen lopputulokseen/ soveltaa sopivissa kohdissa. Tämä pätee kuvituksen lisäksi myös kerronnallisiin ratkaisuihin.
Tämän vuoden joulukorttiin olisi tarkoitus hakea hieman Franquinin Mustien sivujen tapaista jälkeä. Saas nährä miten käy.

Itse pidän esikuvissani siitä vaiheesta eniten jossa se murros tekijästä mestariksi tapahtuu, esim. Bluberryn Tsi-Na-Pah osuus.

[Hanna]

Herge. Ei ole muita.

Tai no jos nyt kuitenkin. Selkeän viivan koulukunta on kyllä vienyt minun sydämeni ja innosti aikoinaan sarjakuvien tekoon. Hergen lisäksi voisin mainita vielä Alixin tekijän Jacques Martinin.

Kotimaisista Christer Nuutisen ja etenkin Sami Toivosen aikaiset Krampit & nyrjähdykset inspiroivat myös kovasti. Toivosen piirrosjälki on yhtä aikaa sekä selkeää että hupaisaa, pelkistettyä mutta silti täynnä pieniä yksityiskohtia. Myös Maria Björklund piirtää ihmisiä sellaisella monipuolisuudella ja mielikuvituksella, että toivoisin pystyväni itsekin samaan.

[JP]

Inspiraatio? Hmm... kai se jostain Aku fuckin' Ankasta lähti.. Se oli ainakin ensimmäinen sarjakuva mikä kouraan löytyi. En itseasiassa koe, että olisin aina ollut jotenkin hyvä piirtämään tai mitään - useimmiten en usko siihen edelleenkään...
  Veikkaisin, että idea sarjakuviin tuli joskus 11-13 vuotiaana kun asuimme ulkomailla eikä kavereita koulun ulkopuolella hirvittävästi nähnyt. Mitä nyt pikkuveljen kanssa vähän leikittiin. Päässä oli mitä ihmeellisimpiä tarinoita ja mielikuvitusta piisasi - vielä silloin - ja tarve saada ne pihalle iski jo silloin.
  Sarjakuvajulkaisustamme 66:25:kin tuttu KP Alare oli silloin ala-asteella jo kova sälli piirtämään. Se potki jotenkin perseelle että "hitto, mä kans". Muistan viettäneeni koko yläaste-ajan huoneessani vääntämässä sarjakuvia tai muuten vain piirtämässä. Sillon sitä kehitty.
 
Vaikutteita oon ottanut lähestulkoon kaikesta. Itse en juuri perusta suorasta kopioinnista. Joskus se on tosin ollut välttämättömyys kun on tarvinnut tehdä kuvitusta asiakkaalle, jolla on ollut tietty visio mihin tyyliin kuvitus tulisi toteuttaa.
  Anyways, vaikutteita olen ottanut maalaustaiteesta, luonnosta (kliseistä mutta totta), valokuvaajilta, animaatioista, elokuvista, kirjallisuudesta, musiikista, sarjakuvista... you name it. Periaatteessa uskon, että kun pitää silmät, korvat ja mielen auki, se kaikki siirtyy tietyn suodatuksen jälkeen kynän varteen.



Ruuasta en vielä ole saanut inspiraatiota, but I hope I'm getting there.

[Jyrki Vainio]

ammattimaisten mestaripiirtäjien kuvia katsellessa voi vain ihmetellä että miten tämä oikein on tehty, saamatta vastausta kysymykseen.

En ole koskaan pitänyt suuremmin abstraktista taiteesta, mutta yhden kiistattoman argumentin kuulin sen puolesta. Eräs maalari sanoi: "Naturalistisia kuvia katsellessa ihmiset yleensä pohtivat 'kuinka tuo oikein on tehty?'. Abstraktia kuvaa katsoessaan he pohtivat 'mitä se oikein yrittää sanoa?'" Kumpi onkaan tekijälle tärkeämpi reaktio katsojassa?

Samaan hengenvetoon on kyllä lisättävä, että minun omat suosikkini ovat kyllä juuri niitä, jotka pistävät hämmästelemään, miten ihmeessä se oikein on tehty! Drew Struzan. Moebius. Franquin. Uderzo. Bill Watterson. Walt Kelly.
Näistä tämä viimeksi mainittu on minulle sangen erikoinen. Nämä kaikki piirtäjät ovat töillään minulle melkein kuin isku vasten kasvoja: niin hyviä, että tuntuvat melkein lamaannuttavilta. "Minä-en-vaan-tajua-en-ikinä-pysty-itse..." Mutta tämä Walt Kelly (siis Pogon piirtäjä) vaikka ehdottomasti kuuluukin samaan nero-kategoriaan, on kaiken lisäksi vielä jotenkin niin käsittämättömän positiivinen ja pirteä latauksessaan, että aina saa minut itsekin innostumaan. "Nytpä otan itsekin siveltimen käteen ja rupean piirtämään!"
En tiedä, mistä se oikein johtuu! Jotenkin hän saa nerokkuutensa kaiken lisäksi näyttämään vielä tosi HELPOLTA ja INNOSTAVALTA! Kaipa se on sitten hyvä esimerkki semmoisesta esikuvasta, joka innoittaa oma tekemistä tälläkin hetkellä.

[paviaanineiti]

Tämä ketju pisti kyllä tosiaan meittimään että mistä sitä imeskelee inspiraatiotansa ja luomistyölle intoa. Itselläni se tulee enemmänkin tästä maailmasta ympärillä kuin muista taiteilijoista, vaikka kyllähän niitäkin seuraa ja ihailee ihan kittettävissä mitoissa.
Jos puhutaan sarjakuvasta, mistä siihen löytää elinvoimansa, niin itselläni ainakin on ympäri Euroopan kiertely pitkillä monen kuukauden matkoilla avannut hirveästi kuvaista arkkua. Koska isoin sarjisprojektini kertoo keski-euroopan sotkusita lähitulevaisuudessa, on sitä tutkinut esimerkiksi Saksan ja Ranskan alueita oikein kaksin verroin.
Myös historialliset tapahtumat, kuten toinen maailmansota, näkyvät ainakin omasta mielestäni aika vahvasti sarjiksissa.

Ja sitten toinen peruspilari inspiraatiolle on katumuoti, katuelämä ja siihen liittyvä kaunis rujous. Jään yleensä seuraamaan pitkiksikin ajoiksi jos satun törmäämään esimerkiksi kaupungilla punkkari-ihmiseen, tutkin tämän käyttäytymistä ja ulkonäköä ja tekemisiä. Rakastan myös selailla kaikenmaailman muotilehtiä.

Ja vaikka tämä teksti nyt venähti oikein urakalla niin lisättäköön vielä että elokuvat nimiältänsä Out of Ashes, Wonderful Days, Fabuleux destin d'Amélie Poulain ja Pianisti sekä jossainmäärin the Matrix ovat inspiroineet kamalissa määrin.

[Luikuri]

Vaikuttajia ovat olleet vaikka Jari Rasi, WB:n (ja vähän Disneynkin) animaatiot, Eric Schwartz (jostain Amiga-ajoilta). Nykyään netistä löydetyt guru-ukkojen tekemät luonnokset ovat mannaa. Ja jotkut yksittäiset sarjikset, kuten Lobo the Duck.

Edellisestä inspiraatiosta on jo niin kauan etten edes muista minkä näköinen otus se on.

[dogmulder]

Aikanaan luin lähes kaiken minkä käsiini sain ja kaikkia hienoja teoksia en enää muistakaan...

Mutta nämä voisin laskea innoittajakseni omassa tuotannossani (sitten kun sitä oikeasti valmistuu).

Hugo Prattin Corto Maltesen hahmot ja kerronta, vaikea päästä lähellekään.

Avaruusagentti Valerianin kiehtova maailma yhdistettynä Sokalin Ankardon synkkään ja likaiseen maailmankuvaan.

Bourgeonin Hämärän matkamiehet on aivan loistava, mutta en ikinä pääse vastaavaan kuviukseen, tarinat ovat todella kiehtovia. Ja Judge Dreddin kiero maailmankuva on myös aika muikea. Juonikuvioihin lainaan mytologiaakin, Belsebub-helvetin ex valtias, helvetin esitanssijat jne jne.

[Aku]

Innostus piirtämiseen lähti Walt Disneystä ja hänen loistavista elokuvistaan. Tuolloin tosin ajattelin lähinnä animaattorin alaa, mutta opittuani piirtämään aika hyvin ja tutustuttuani paremmin Barksin tuotantoon, aloin kiinnostua sarjakuvien piirtämisestä. Varsinkn ankkasarjojen piirtäminen on aina kiinnostanut minua, mutta olen tullut siihen tulokseen, että kunnianhimoni ei ilmeisesti salli mnun piirtää Disney-hahmoja vaan haluan välttämättä luoda omat hahmoni ja tehdä niistä yhtä tunnetuja kuin Disney-hahmoista ja siinä minulla on työtä koko elämäni ajaksi.