Kielteinen Kotiäiti sai vallan kielteisen arvostelun sivuillanne. Itse en ole lainkaan samaa mieltä: Minuun tämä musta huumori ja anarkistinen ote perhe-elämän arkeen uppoaa täysillä! Lieneekö arvostelun kirjoittaja vailla kokemusta tästä todellisuudesta (Laine myöntää itsekin tekstissä, ettei luultavasti kuulu kohderyhmään)? Tai sitten hän vain omaa toisenlaisen huumorintajun.
En oikein ymmärrä kirjoittajan loppukommenttia, joka selvästi viittaa myös Kiroilevaan siiliin - se haiskahtaa jo hiukan asennevammalta rohkeasti ja ronskisti kirjoittavia naisia kohtaan. Onko kirosanan käyttö kenties yksin miesten yksinoikeus? Muutenkaan en nää suoraa yhteyttä siilisarjakuvan ja Kielteisen Kotiäidin välillä ja vähiten ymmärrän näiden molempien yhteyttä johonkin söpöön piereskelevään mummoon, täh???
En ole kotiäiti, elämäntilanteeni on pikemminkin täysin päinvastainen, mutta elämänkokemukseni kautta pystyn samastumaan Kotiäidin turhautumiin ja äärinegatiiviseen asenteeseen, ja voin sarjakuvan kautta nauraa itselleni - näin siis mielestäni juuri negatiivisuus on käännetty sarjakuvassa eduksi. Ehkä sarjakuva vaatiikin kehittynyttä itseironian tajua, jotta sen huumorin voi löytää? Parhaiten sarjakuva toimii juuri albumina, jolloin strippien aikajatkumo syventää tarinoita.
Kiitos Brusille ja Syvälle mainiosta sarjakuvasta, joka tuulettaa naiseuden ja äitiyden stereotypioita!