Haa! Kun oikein luvan kanssa saa nostalgisoida, niin ei muuta kuin menoksi...
Olisiko ollut vuonna noin vuonna -76 ja ikää kahdentoista huiteilla, kun Prinssi Rohkean
innoittamana päräytin paperille puolentusinaa sarjakuvastrippiä ja lähetin ne Pohjankyrö-lehteen,
joka ihme kyllä julkaisikin materiaalin. Sain niistä peräti 20 mk /strippi, mikä oli huomattava
rahasumma siihen aikaan pojannaskalille. Paitsi että 20 mk on toisinaan minulle huomattava
rahasumma vielä tänäkin päivänä, mikä on aika surullista, mutta kuitskin, tuolloin parillakympillä sai
monta sarjakuva-albumia. Olisiko Asterix-albumi maksanut alta 5 markkaa? Stripeissä seikkaili
Ritari Arrival (Abbaa oli kuunneltu). Valitettavasti kyseiset sarjakuvat eivät ole säilyneet nykypäivään
asti, enkä muista niistä kuin ekan, jossa ritari ratsunsa tantteeraa ylväänä esitellen upeita varusteitaan, mutta ylpeys saa
kolauksen kun miekkonen jää kypärästä törröttävästä piikistä kiinni puun oksaan roikkumaan. Tuntuihan
se makealta nähdä oma tuotoksensa ekaa kertaa lehdessä! Mutta miksi en lähettänyt lehteen lisääkin
strippejä ja takonut kun rauta oli kuumaa? Ehkä liikemiesvaistoni eivät täysin olleet vielä heränneet,
tai ehkä nupullaan oleva kunnianhimo tyydyttyi varsin vähästä kovin pitkäksi aikaa..?
Että sellainen tapaus oli. Mitäs kysyitte!