Nythän se Megacity sitten taisi muuttuakin utopiaksi. Kaikki on suhteellista.
Kaiken suhteellisuus pitää kutinaa. Pasila ja Ankkalinna ovat vaan, eri tavoilla, kovin tylsiä. Siis minusta. Jollekin Pasila on parhautta ja voi miten monen sydän halajaa asua Ankkalinnassa. Jos nuo kolme olisivat ainoat vaihtoehdot valitsisin sen joka on rehellinen pyrkimyksessään murtaa asukkinsa, niin henkisesti kuin fyysisesti.
Sama pätee fiktioon kuin faktoihin, ihmisten maku. Joku haluaa peittää lääkkeen/myrkyn maun jollain makealla, toiset ei. Valintoja ja arvotuksia tekevät kaikki, joko tietoisesti tai tiedostamatta ja päälle vielä joskus sekä että.
Megacityn painajaiskuvasto, se peili joka ei mairittele, on kuitenkin elänyt ajassa. Se ei jäänyt 70-80- lukujen reliikiksi ja pelkästään brittien pienen keskinäisen kehun ringiksi. Toiminut tunnetusti myös kasvualustana rapakon takaisen entisen siirtomaansa sarjakuvakentälle.
Täällä toki verraten tuntematon rivikansalaisten keskuudessa. Heidän Britannia on enemmän Agatha Christie ja Downton Abbey ja jos on pakko olla vulgaari niin Benny Hill Show tai Auf Wiedersehen Pet. Mutta minulle Bond ei ollut "charmantti ja cool" vaan vähän valju kopio aiemmista pulpsankareisra mukaan lukien alkupään Batman.
Porvariston hillittyneisyys ei vetoa ja scifini nautin enemmän Nostromona kuin iPhone Star Trekkinä jonka naiivi idealismi ei ollut koskaan uskottava.
Suhteellista.