Minkähän takia tuossa on käytetty fraktuuraa (ei millään tavalla liity kansanperinteeseen ja pyrkimys vanhahtavaan vaikutelmaan epäonnistuu täysin) ja Comic Sansia (lukukelvoton).
Piirtäjän taso selviää toisen sivun toisesta ruudusta: kun narkkarin tyttöystävällä ei ole jalkoja, hänet on kai kannettu tuohon.
Takakannen teksti taas tekee kunniaa Otavan markkinointiosastolle. "Tuonelan kaduilla kerätään ja myydään tunteita." jne.
Kun tietää kuinka paljon julkaisemisen arvoista sarjakuvaa Suomessa piirretään...
Otavan markkinointiosasto on luku sinänsä, ellei peräti tiiliskiviromaani, mutta muutoin ainakin vähintään meidän makumme eroavat. Jollei sinulla ole jotain muuta vesi oli mustaa-nimistä teosta josta nyt puhut.
En tiedä mikä sinun kriteerisi julkaisemisen arvoiselle sarjakuvalle on, mutta minulla tämä täyttää ne.
Tarina ei aliarvioi lukijaa ja onnistuu olemaan sotkeentumatta omaan näppäryyteensä.
Liiasta viihteellisyydestä tai yltiötaiteellisuudesta ei voida syyttää.
viihdyttävä ja taiteellinen teos toki on. Piirros on manga-vaikutteista ja saisi käyttää ronskimmin mustaa, mutta albumin linja on johdonmukainen ja yllättävää kyllä sopii tarinaan.
Tässä oli selkeästi toimivaa kuvakerrontaa, joka lisäsi tarinaan tasoja. Sitä ei voi valitettavasti monestakaan sarjakuvasta sanoa. Edes kaupallisista sarjakuvista.
Täytyy tarkistaa tuo narkkarin tyttökaveri-osuus, mutta enpä tiedä..
Fraktuuraa on ennenkin käytetty tyylikeinona ja kyllä comic sansia lukee.
Ne jotka sattuvat muuten tuntemaan tietävät ettei minulla ole tapana taputella ketään päähän tai mielistellä ketään. Enkä todellakaan ole maailman suurin mangafani.
Ikävää ettet pitänyt teoksesta. Sinun menetyksesi. Minusta perustelusi ontuvat ja itse ymmärrän hyvin VoM:n sijoituksen myyntitilastoissa.
VoM ja Hiltusen Ontot kukkulat sekä Huitulan Kalevala ja Tekrin Sinoz Hoix ovat juuri niitä julkaisemisen arvoisia sarjakuvia.
Moni muu niin manga, manhwa, BD kuin USA-tuotantokin kalpenee vertailussa. Puhumattakaan kotimaisista.
