Fablesia ja Luciferia aloin lukea suunnilleen samoihin aikoihin ja molemmissa oli kovat odotukset takana. Siinä missä Lucifer aloitti lupaavasti, ovat tällä hetkellä satuhahmot mukiloineet paholaisen sen verran pahaan kuntoon, ettei tappelusta enää voi puhua.
Fablesin ensimmäinen osa oli vielä vähän sellaista heikoilla jäillä kulkemista, jossa tökitään vähän kepillä ympäristöä ja kokeillaan, mitä kaikkea voisi tehdä. Ihan kiinnostava dekkaritarina se oli, mutta ei aiheuttanut suurtakaan pulssin kohoamista.
Animal Farmissa ja Storybook Lovessa pakkasta olikin jo niin paljon, että jää kesti eikä tarvinnut kokeilla mitään. Painaa vaan eteenpäin täydellä höyryllä. Tarinat ovat sen verran hyvin kirjoitettuja, ettei albumia viitsisi millään laskea käsistään, kun kerran on alkuun päässyt. Hahmotkin on hyvin rakennettu niin, että vaikka satualkuperä näkyy selvästi, on niissä tarpeeksi Willinghamin omia ideoita, ettei käytös ole kuitenkaan ennalta-arvattavaa ja tylsää. Varsinkin tämä prinssi Charming (mikä tämä suomeksi olisi, Uljas?) on paljastunut varsin mielenkiintoiseksi hahmoksi, jonka motiivit ovat vielä hämärän peitossa.
Lisää plussaa sarjalle tulee hahmojen varsin asiallisesta kohtelusta. Ei tosiaan voi sanoa, että heitä säästeltäisiin missään vaiheessa. Aina on sellainen kutina takaraivossa, että ehkä tämä tyyppi ei selviäkään seuraavasta aukeamasta. Ehkä viimeinen niitti, joka varmisti minun palvomissuhteeni Fablesiin, oli Mean Seasonin loppu. Onnistui yllättämään totaalisesti ja paljasti itselleni sen, että olin oppinut välittämään hahmoista ihan kohtuullisella intensiteetillä.
Viimeisin albumi Homelands tuntui vähän löysemmältä vedolta. Lähinnä kyseessä oli kotiseutujen nykytilaa esittelevä katsaus. Tietysti homma oli kirjoitettu pussiin sen verran pahasti, että mitä tahansa Adversorin takaa olisi löytynyt, se tuskin olisi tyydyttänyt. Ihan hyvin tuo meni siihen verrattuna. Jackin Hollywood-kuviot olivat kyllä ihan piristäviä.
Seuraavaan osaan olisi taas pitkä odotus. On se mukavaa taas välillä löytää sarja, jonka etenemistä ei malta millään odottaa, vaikka tapahtumia vyöryy koko ajan reippaalla vauhdilla.
