Nyt sitä "1001 Nights of Snowfallia" sitten näyttäisi saavan.
... ja nyt albumi on myös luettu. Sarjakuva osoittautui parin vaisumman kokonaisuuden jälkeen keskivertoa paremmaksi paketiksi.
Willingham on mielestäni aina hallinnut tunnepaletin käytön, eikä mies pettänyt nytkään: esimerkkinä mainittakoon sammakkoprinssin traagista taustaa käsitellyt tarina, joka oli aidosti koskettava.
"Fablesin" vahvuuksiin kuuluu myös onnistunut henkilökuvaus. Satuhahmot ovat uskottavia, inhimillisiä ja hyvin taustoitettuja. Lisäksi käsikirjoituksen arvaamattomuus, se että kuka tahansa saattaa päättää päivänsä milloin tahansa, lisää kummasti lukukokemuksen intensiivisyyttä (vrt. vaikkapa Marvel-universumi, jossa lukija voi olla melkein 100% varma, että tarinan päätyttyä käytännössä jokainen keskeinen henkilö on edelleen hengissä).
Vanhojen ja tuttujen satujen muokkaaminen uuteen, astetta karumpaan uskoon toimi oivallisesti: pidin albumin avanneesta kertomuksesta, jossa selviteltiin millaisia olivat Lumikista tutut seitsemän kääpiötä.
Vaikutti siltä, että piirrostyyli vaihteli "1001 Nights of Snowfallissa" rajummin kuin koskaan aikaisemmin - ja eipä ihmekään, olihan taiteilijoita mukana peräti yksitoista. Tara McPherson ja Esao Andrews jäivät parhaiten mieleen persoonallisella jäljellään. Pisteitä täytyy antaa myös kovakantisen albumin komealle ulkoasulle. Tätä kelpaa pitää hyllyssä!
Fables-preludille arvosanaksi
Hyvä