Noissa "valitse miten juttu etenee"-kirjoissa ja sarjakuvissa on aina jokin jäänyt vaivaamaan. Ne eivät ole ollenkaan niin kiinnostavia eivätkä hauskoja kokemuksia kuin luulisi.
Valinnan mahdollisuudet häiritsevät imeytymistä tarinaan aivan valtavasti. Lukukokemuksessa on jotenkin tärkeää se, ettei voi valita, vaan on kertojan vallassa.
Aivan eri asia on sitten se, jos tapahtumien kulku on ennalta määritelty, ja katsoja/lukija voi valita vaikka missä järjestyksessä tarinaan tutustuu, tai keiden näkökulmasta. Mutta tapahtumien kulkuun vaikuttaminen, henkilöiden kohtaloista itse päättäminen, se tappaa kokemuksen.
Tätähän on tehty niin paperilla kuin netissä julkaistuissa sarjakuvissa. sama pätee myös näihin yksi lähtökohta/risteys/loppu, vaan se mikä itseäni kiehtoisi nähdä toteutettuna olisi jotain Kasaarisanakirjan tapaista.
Pavicin kirja(t)[Miesten painos ja Naisten painos] eivät ehkä ole onnistunein esimerkki mutta niin selkeästi kuin pystyn selittämään:
Sarjakuvaa jonka voit aloittaa alusta, lopusta, keskeltä, viistosti ja jatkaa mihin tahansa suuntaan. Lukemalla sen alusta loppuun olet lukenut yhdenlaisen sarjakuvan ,mutta lopusta alkuun luettuna painotukset ja näkökulmat muuttuvat. Sattumanvaraisesti aloittaessa kyseessä on silti sama mutta eritavoin kerrottu tarinakudelma, koska henkilöiden ja asioiden toimet ovat hyvin erilaisia(tai vaikuttavat siltä) riippuen siitä miten ne on kerrottu ja mitä niistä on kerrottu/luettu sitä ennen.
Lukijan kokemus muuttuu, mutta langat ovat kertojan käsissä.
Anteeksi että tuo kuulostaa siltä etten ole ottanut lääkkeitäni. Toivottavasti idea tuli jotenkin läpi.
Sarjakuvalla on myös se etupuoli kirjoihin nähden että se yhdistää kuvaa sanaan, joskus toisistaan riippuvaisesti joskus rinnakaisia sisältöjä omaten.