Totta kai tapaamispaikan valinnalle on muitakin perusteita kuin oluen hinta, nytkin Jukka ehdotti, että olisi kiva kun olisi matot pöydillä.
Kriittinen tarkastelija voisi tosiaan sanoa, että suomalaiset sarjakuvatapaamiset ovat, paikkakunnasta riippumatta, humalaisten keskinkertaisuuksien selkääntaputtelua. Mutta minkäs teet, se on meidän maamme sarjakuvaskene. Jos noiden kriteerien mukaiset tyypit jäävät pois, niin ketä jää jäljelle?

Kuten kvaakissa on toisissa ketjuissa jo todettu, jos keskinkertaisuuksia ei olisi, tässä maassa tehtäisiin paljon vähemmän sarjakuvia. Ja toisessa ketjussa taas, että sarjakuvantekijöihin viinaa uppoaa kuin "onttoon jalkaan", vai miten se nyt oli.
On siellä silloin tällöin myös meitä muutamia vähäalkoholisia, mutta siihen nyt vain on tottuminen, että silloin saa olla kummastusta herättävänä vähemmistön edustajana. Mutta miksi vetää siitä pyyhekumia nenään? Pitää vain uskaltaa olla erilainen!
(P.S. Jos humalaiset sarjakuvantekijät tuntuvat vastenmieliseltä näyltä, kannattaa varmaan välttää Kemin sarjakuvapäiviä).
vieläkin herään öisin hikisenä huutaen..
Oijoi, tuota mielikuvaa tulee olemaan vaikea saada mielestä.
Mutta - ei siinä, että se olisi ollenkaan epämiellyttävä...
