Ja tässä vastine:
http://hietanen.typepad.com/copyfraud/files/copycontrollinarvoitus.pdf
Täydellinen! Historiallinen! Ensimmäistä kertaa sain myös luetuksi ko. sarjakuvan missään muodossa, koska yleisöä kulttuurilta suojaavien suojajärjestöjen suojasivulla suojattu tiedosto ei koneellani auennut kirveelläkään. Mistähän syystä en ole tästä ollenkaan yllättynyt.
Jukka Kemppisen kommentteja on:
http://kemppinen.blogspot.com/2006/01/pahojen-tapojen-puolesta.htmlAinakin Varkauden yläasteen ja lukion opettajain huoneessa näin nipun Piraattitehtaita. Valitettavasti en tavannut opettajaa jonka tunnille ne olivat menossa, enkä ottanut omin luvin sidotusta nipusta (RL 28:3:1), moralisti kun olen. Mikä ihmisillä nykyään on oikein moraalia vastaan?
Sitä minäkin ihmettelen, kun katselen
www.laulut.fi -sivustoa, jossa Kopiosto myy rahaa vastaan laulujen tekstejä, joiden tekijänoikeudet ovat päättyneet. Moralisti saa olla, jos itse näyttää esimerkkiä ja on asiassaan uskottava. Tiedän, ketkä tekijänoikeusasioissa eivät ainakaan ole.
Tänäänkin on yhä voimassa laki, joka määrää että ETA-alueen ulkopuolella julkaistujen kulttuurituotteiden myynti Suomessa on kielletty ellei sitä ole erikseen sallittu. Aikoinaan tämänkaltaista lainsäädäntöfilosofiaa ajettiin meille poliittisten ääriliikkeiden voimin, myöhemmin haluttiin saada ihmisten lukeminen ja katsominen kuriin psykologien tietämyksen perusteella. 2006 se lopulta saatiin toteutetuksi kilpailun rajoittamisen nimissä. Tämä on sitä ETA-alueen tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta, just. Näin tekijänoikeus laillista myyntiä rajoittamalla ehkäisee piratismia. Tämä on täysin loogista, koska poliitikot niin ovat päättäneet. Ongelmia siis ei ole.
Keskustapuolueen puoluetoimiston poliittiselta sihteeriltä sain vastauksen ihmettelyyni, millä tavalla sitten hallitus aikoo "päättäväisesti vastustaa" (Kulttuuriministerin käyttämä sanamuoto) tällaisia pykäliä, kun kerran eduskunta kaikessa päättäväisyydessään äänesti nurin ponnen, jolla olisi velvoitettu hallitusta toimimaan asiassa. Olennainen sisältö vastauksessa oli "Ei hallitusta ole tarpeen velvoittaa pyrkimään parantamaan tilannetta." Jaha. Oikein mainiota. Kuka sen sitten tekee?
Mitä musiikin tekemiseen sitten tulee, kirjelaatikossani olisi erään säveltäjä-sanoittaja-esiintyjän (joka on musiikin alan etujärjestössä pienessä luottamustoimessa ja aika montaa asiaa kohtaan oppositiossa) kitkeriä kommentteja uudesta tekijänoikeuslaista, mutta kannattaako hänelle tuottaa vielä enempää harmia hänen vuodatustaan siteeraamalla. Ei.
Maailmalla on käynnissä melkoinen taistelu "intellektuaalisesta omaisuudesta", joka on niin epäselvä ja uusi käsite, että niin vanha kuin uusikaan lainsäädäntö ei missään maassa täysin edes ymmärrä, mitä se tarkoittaa. Meneillään on melkoinen tekijänoikeuksien rohmuaminen kaiken varalta. Esimerkkejä on, esim. tarinan juonen rekisteröiminen. Suomessa Edita Oy haluaa saattaa lakitekstin omistukseensa sillä perusteella että se on julkaissut sen painetussa muodossa. Lisää esimerkkejä:
http://www.tkvk.org/ 1990-luvulla luin uutisen, että ASCAP oli lähettänyt Amerikan partiolaisjärjestöille kirjeen, jossa se muistutti, että jos sudenpennut aikovat laulaa nuotiolauluja, heidän tulee maksaa siitä ilosta. Ajattelin silloin, että tuollaista pikkumaista yltiörahastusta voi olla vain Amerikassa. Mitä seuraavaksi? Jos laulaa suihkussa, ovikelloa soittaa mustatakkinen mies ja ojentaa laskun?
Onko se moraalia? Oh yeah! Very!
Lawrence Lessig Stanfordin oikeustieteellisestä kirjoittaa Financial Timesissa read-only-netistä ja read-write-netistä tavalla, jota myöskään ei ole millään tavalla huomioitu Piraattitehtaassa (arvailen näin, varmistuksen asiasta saan vasta sitten jos ja kun salainen valistusmateriaali tuodaan eteeni lukukelpoisessa muodossa), jonka parodia edustaa read-write-nettiä puhtaimmillaan:
http://news.ft.com/cms/s/d55dfe52-77d2-11da-9670-0000779e2340.htmlTäytyy ilmeisesti olla poliitikko kuvitellakseen, että tekijänoikeus nykyisessä mediaympäristössä olisi asia, joka on päivänselvä, helposti järjestettävissä, ja hoidettavissa yhdellä lailla vuosikymmeniksi eteenpäin. Se ei ole totta. Kaikki siihen liittyvä on ollut vuosia kiivaan periaatteellisen ja käytännöllisen keskustelun alaisena. Tekijänoikeuslaki vain sattui olemaan Suomessa se, joka nosti asian meilläkin lopulta pinnalle. Hyvä näin.
Vielä yksi juttu. Yleisradio joutui maksamaan Gramexille rahaa siitä hyvästä, että Yleisradio ajoi Yleisradion savikiekot ja vinyylit Yleisradion kovalevylle digitaaliseen muotoon. Joka levypuolesta. Joka kappaleesta. Erikseen. Ei tällaisella ole enää mitään tekemistä kulttuurin kanssa, kulttuuriperinnön säilyttämisestä nyt puhumattakaan. Artisti maksaa, ja hän on aina vain köyhä laulaja, vaikka ei olisikaan nimeltänsä Teuvo Lyly.
Gramexin toimintakertomus:
http://www.gramex.fi/easydata/customers/www2/files/pdf/toimintakertomus_2004_low.pdfTällä kertaa dokumentti aukeaa vaivattomasti. Poimintoja:
Tuotot (tyhjäkasettimaksu, valtionavustukset): 1 745 388,61 E
Henkilöstökulut: 1 693 121,46 E
Muut kulut: 1 112 143,56 E
Myönnetyt avustukset (ESEK, AV, muut): 1 816 097,16 E
Alijäämä on katettu esityskorvauksista ja varauksista/velvoitteista.
Niinpä ei pidäkään ihmetellä sitä tahatonta huumoria, mikä sisältyy M.A.Nummisen kolumniin Gramexin verkkosivulla: "Ainoa keino uudistaa taidetta olisi nyt kuusikymmenluvun uhkarohkean mutta hauskan provokaation kääntäminen toisin päin. Niiden, jotka ylipäätään elitismiin pystyvät, pitäisi kaupallisesta vastustuksesta huolimatta luoda elitististä uutta taidetta ja esittää sitä vaikka ilmaiseksi (kyllä taksikuskina tai tarjoilijana leivän syrjästä kiinni pitää). Arviolta kymmenen vuoden kuluttua tämä menetelmä kantaisi hedelmää."
Mitä muutakaan voisi muusikko, joka maksaa toista miljoonaa euroa palkkoja etujensa valvojille.
