Pakko kirjoittaa tähän vanhaan ketjuun vähän ajatuksiani, sillä aihe on minulle harvinaisen läheinen ja rakas. (Kauhu ja sarjakuvat)
Kuten tässä keskustelussa jo todettiin, kirjat ja elokuvat aiheuttavat aitoa kauhua kenties helpommin kuin sarjakuvat. Minä väittäisin, että kirjojen ja elokuvien ilmaisua ja sen mahdollisuuksia on kauhu-genren sisällä viety pidemmälle kuin sarjakuvan ja tämä tunne ja ero johtuu siitä.
Sarjakuvahan on ilmaisultaan jotain kirjan ja elokuvan hybridi, ja silti jotain aivan muuta, täysin omanlaisensa media. Elokuva on audiovisuaalinen media, kirja on tesktuaalinen (onkohan tämä oikea sana?) ja sarjakuva liikkuu tekstuaalisen ja visuaalisen välillä. Tässä keskustelussa on mielestäni eritelty hyvin sarjakuvan ilmaisukeinojen aiheuttamia rajoituksia kauhun hakemisessa, mutta ei juurikaan käsitelty sen antamia etuja ja mahdollisuuksia elokuviin ja kirjoihin verrattuna.
Erilaisia kiehtovia piirrosjälkiä on yhtä paljon kuin piirtäjiäkin, mitä ei voi sanoa elokuvista. Lähes kaikki elokuvat ovat valokuvanomaisia ja realistisia, mutta sarjakuva piirrettynä, täysin kuvitteellisena ja keinotekoisena kuvana mahdollistaa kuvallisessa ilmaisussa paljon enemmän, tai ainakin paljon helpommin kuin elokuva. Liikkeen puute antaa tilaa monimutkaisuudelle ja monitulkintaisuudelle. Sarjakuvan ilmaisussa on varaa jättää mielikuvitukselle paljon enemmän kuin elokuvassa, kuten kirjassa, joka jättää mielikuvitukselle kaiken visuaalisuuden.
Sarjakuvassa voi myös käyttää hyväkseen tekstiä kirjan omaisesti, joka elokuvassa on melko hankalaa. Teksti sarjakuvassa on kuin elokuvan ääniraita, joka tulee lukijan pään sisältä. Eikä se rajoitu aikaan, kuten elokuvassa. Yksi teksti voi viitata vaikka koko aukeamaan, ei vain siihen hetkeen, jolloin sen kuulee, kuten elokuvassa.
Sarjakuvaan lukija siis osallistuu eri tavalla kuin elokuvaan, enemmän sillä tavalla kuin kirjaan. Sarjakuvan lukemisessa lukija voi kokea olevansa enemmän tilanteen tekijä kuin elokuvassa, jossa on pelkästään vastaanottaja. Tämä lukijan valta tilanteeseen nähtiin tässä keskustelussa pelkästään huonona asiana kauhun suhteen, mutta minä uskon, että sitä voisi käyttää hyväkseen. Mutta tämä kyllä aiheuttaa sen, että hyvä kauhusarjakuva vaatii lukijaltaan uppoutumisen, sen että lukija itse tekee osansa. Sarjakuvahan ei ole sillä tavalla automaattinen ärsykevirta ja media kuin elokuva, se todellakin vaatii lukijaltaan jotakin.
Ja sitten on vielä se, että sarjakuva useimmiten on konkreettinen, käsissä pideltävä esine. Uskoisin, että tälläkin pystyisi sarjakuvateoksessa pelaamaan ja luomaan kauhua.
Asiaa pohtien,
Nina
