Quiet Country Cafe on kyllä yksiä parhaimpia mangasarjoja, jos tällaiselta slice-of-life pervolta kysytään.
Mun mielestä esteettisyys itsessään on ihan toissijainen, mitä tulee sarjakuvan kauneuteen tulee. Se, että tekijä tietää omat rajoitteensa, oman tarinansa, ja haluaa tarinan toimivan sarjakuvana (eikä toistepäin, mitä välillä näkee), on monta asiaa otettavana huomioon, että tässä onnistuisi mahdollisimman hyvin. Visuaalinen tyyli, visuaalinen kerrontatyyli, tarinan rytmittäminen ja sitä kautta oma kerrontatyyli ja sen toimivuus lukijalle. Kun noi onnistuu sitomaan yhdeksi, se on kauniimpaa kuin kilo hienoja kuvituksia vailla linkkejä toisiinsa.
Tämän kertoo yksinkertaisemmin myös se, että vaikka ottaisittekin käsiinne sen sarjakuvatekijän töitä, jota niin karvaasti inhoatte, löytyy varmasti kohta, jossa havahdutte ihmettelemään, miksi tämä vetoaa.