Olin tänään enemmän kuin ilahtunut, kun Roope-setä-lehdestä löytyi viimein kelvollista luettavaa. Casty on ollut jo parin vuoden ajan lempparikäsikirjoittajiani ja olen riemuissani, että hänen kykyjään viimein huomataan Suomessa, ja ihan artikkelin kanssa. Lehden Casty-tarina oli parhaimpia Mikki-juttuja aikoihin. Tarinan löytää myös Inducksin sadan parhaan tarinan joukosta, joten juttu on arvostettu muuallakin maailmassa. Ottaen vielä huomioon, että sadan parhaan tarinan joukossa on ainoastaan kaksi tämän vuosituhannen tarinaa ja molemmat ovat Castyn käsikirjoittamia (ja piirtämiä). Listat eivät vielä paljoa kerro, mutta sen ne kertovat, että Mikit eivät ole olleet vuosiin niin hyviä kuin Castyn käsissä (Dekkari Mikki-sarja ja Tito Faracin tarinat ovat niitä muita loistavia).
Faraci väistykööt vuosituhannen nerokkaimman Mikki-käsikirjoittajan paikalta. Tulevaisuus saattaapi hyvinkin olla "Castyn aikakautta", kun kerta manttelinperijäkin on. Vähän aikaa tätä piti odottaa, mutta toivottavasti Castya alkaa virrata nyt yhtä vuolaasti kuin pari vuotta sitten. Tänä vuonna heppua ei ole juuri näkynyt, mutta tämänpäiväinen vastaanotto lupaa hyvää niin Mikin maineelle kuin tarinoiden laadullekin. Veikkanpa, että tulevaisuudessa Casty on arvostetuinpia italialaistekijöitä (Italiassa hän on sitä jo nyt).
Ja sitten vielä lehdestä. Toinen iloinen yllätys oli Pezzinin tarina. Pezzin on sentään Martinan ja Scarpan tapaan klassisimmista italiaanokäsikirjoittajista taitavimpia. Tämänkertainen tarina ei ollut järin ihmeellinen, mutta kelvollinen kuitenkin. Castyn ja Pezzinin tarinoiden väliin jäänyttä ATP-tarinaa en vielä jaksanut edes lukea ja uskon, ettei se voi muuta kuin latistaa riemua. Hyvä Roope-setä lehti pitkästä aikaa. Nähtiin niin klassikkoa kuin Castyakin. Tästä on hyvä jatkaa!
