Näin Like-kirjakaupassa jonkun ihme kirjan, jotain "Piirrä luovasti - vapauta oikea aivopuoliskosi" tms. Sen oli julkaissut Opus, koko oli joku A4:ää leveämpi. Anyway, pointtini oli se, että siinä oli erittäin hyvännäköisiä tehtäviä. Näin opena voin suositella!
Käsikirjoituspuolella yksi tosi hyvä on David Mametin Elokuvan ohjaamisesta. On ihmeellistä että niin hyvä mutta pienen(?) lukijaryhmän kirja on suomennettu! Mamet on teatteritaustainen elokuvaohjaaja, mutta puhuu selväjärkisintä tekstiä kuvilla kertomisesta mitä olen kuunaan havainnut.
Sarjakuvan kirjoitus- tai piirtämisoppaissa taas en ole vielä erityisen hyviä havainnut (mm. niiden joukossa joita täälläkin on mainittu). Kupla-akatemia on yksi parhaista, vaikka puuttuu muotoon vain lähinnä sekin. Yleensä mennään väärä pää edellä puuhun, eli opetetaan ulkoisia asioita, muotoa eikä SISÄLTÖÄ. Kutsunkin niitä viivottimenkäyttöoppaiksi

Kauheasti teoriaa tai sitten joku kertomassa esimerkkejä siitä MITEN ON TEHTY /hän tekee, mutta hyvin vähän mitään mikä edistäisi omaa luovuutta, omien ideoiden ja tyylin löytämistä. Pahimmillaan sellaiset opukset SÄÄNTÖINEEN vaan vievät tekemisen ilon ja oamperäisyyden ja saavat epäilemään omaa tekemistä ja tuntemaan itsensä huonoksi ja epävarmaksi. Kuitenkin ne ajat jolloin sarjakuvien tekemisessä oli jotain sääntöjä ovat kaukana takanapäin. Skannerilla saa toistumaan vaikka mitä sävyjä jne. Tietenkin sarjakuvassakin on eri lajityyppejä ja esim. stripin täytyy olla tietyn muotoinen jne. mutta toisaalta, varsinkin Suomessa on myös mahdollisuus täyteen taiteelliseen vapauteen. Mitä kukakin haluaa. Sarjakuvassa on paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia...
Mutta eipä hätää, kaikenlaista muuta opetetaan ja sitä voi soveltaa sarjakuvaan! Luin juuri nälkäisin silmin Työväenopiston, Kalliolan ja Aikuisopiston esitteitä: luovaa kirjoittamista, dramaturgiaa, sommittelua, värioppia... Varsinkin kirjoittamisen opiskeleminen on kaikki kotiinpäin, lajityypistä riippumatta: paljon erityyppisiä tehtäviä jotka voi ratkaista miljoonalla eri tavalla (eli sillä omalla), ryhmässä saa palautetta, oppii muilta miten saman asian voi ratkaista toisin, oppii myös tunnistamaan mitä itse tekee ja haluaa tehdä... ja hyviä sarjakuvia voi piirtää vaikka tikku-ukkoina, mutta jos käsis mättää, se ei enää ole hyvä sarjakuva.
Sarjakuvien tekeminen on niin kivaa. Julkaiseminen /julkaistuksi tuleminen onkin sitten oma lukunsa...