Minua loukkaa tässä keskustelussa (ja Hännisen artikkelissa) se, miksi perunapelloista vaietaan? Miksi tämä aihe halutaan haudata. Kun ajattelee miten tärkeä elintarvike peruna on suomalaisille ollut, ja on edelleen. Aiheen välttelylle on vaikea löytää selitystä. Ellei kyse sitten ole alitajuisesta kieltämisestä?
Rinnastaisin perunapellon tässä mielessä maissipeltoon, joka on usein edustanut Pohjois-Amerikkalaisessa populaarikulttuurissa, varsinkin elokuvassa, pelottavaa ja tuntematonta, lähes uhkaavaa luonnonvoimaa. Tiedetäänhän miten sekä perunan hedelmät, että pellon vakoamisen tai mullitsemisen yhteydessä auringonvaloa saaneet mukulat ovat myrkyllisiä.
Voiko varovainen ja pidättyväinen suhtautuminen perunapeltoihin sarjakuvissa olla sittenkin tervettä kunnioitusta? Tässä valossa on mielenkiintoista miten esimerkiksi Aiju Salminen, Nyt-liitteen sarjakuvassaan Potaatit, nostaa perunat estradille mutta jättää yleensä pellon piirtämättä. Mutta olipa kyseessä mikä tahansa pelto, olemme jo erkaantuneet kauas alkutuotannosta!? Perunapelto mielletään ehkä osaksi ryytimaata? Siitä ei enää olekaan pitkä matka parvekelaatikkoon, jossa perunanviljely voi saada epäonnistuneen kokeilun leiman ja tulee kenties hoidon puutteessa lopulta kipatuksi biojätteen keräysastiaan. Näin on peruna ensin tullut reväistyksi juuriltaan ja sen jälkeen joutunut siivotuksi maton alle.
Oli ihan pakko hitusen avautua. Enkä tietääkseni ole edes ainoa (elossa oleva) sarjakuvapiirtäjä joka on saanut nuorempana tarpeekseen hikoilla perunapellolla. Mutta kaikin mokomin, jatkakaa niistä iän ikuisista heinä- ja viljapelloistanne. Ehkä tämä ajatus jää kuitenkin itämään, ja muistuu mieleenne kun seuraavan kerran pellolla kulkiessanne tilsa saappaanne pohjassa alkaa vaivata.
