Riemastuttavaa.
Alan harkita akateemista ja huolellisesti lähdeviitteillä varustettua tutkielmaa aiheesta "Appelsiininkuoret suomalaisessa sarjakuvassa".
JK: Peijakas, tästähän voisi tulla jotakin! Otsikkona on nyt "appelsiinit Suomessa julkaistuissa sarjakuvissa". Lähtökohdat:
Appelsiini on edullisinta siirtomaatavaraa, jota Suomessa on viime vuosisadan aikana kaupiteltu, teen, kaakaon ja kahvin ohella. Se säilyy erinomaisesti Suomen olosuhteissa ja kestää pakastamista, toisin kuin banaani. Vuonna 1932 Suomeen tuotiin jo 3 238 896 kiloa appelsiineja, lähinnä Italiasta. (Karilas: Kodin tietokirja, Helsinki 1935.) Appelsiini otettiin paljon paremmin vastaan kuin sitruuna, jota kuvattiin ajan kaunokirjallisuudessa hedelmänä, jolla ei ole käyttöä ihmisen ruokataloudessa. Lisäksi sitruunat maksoivat kerrassaan kolme markkaa kappaleelta. (Huovinen: Konstan Pylkkerö, Porvoo 1961.)
Appelsiini on merkinnyt etelää, lämpöä ja kaukokaipuuta. Appelsiinin tuoksu kuvasti täyttymätöntä unelmaa, kuten Greta Garbolle 1920-luvun alussa ei niin kovinkaan toisenlaisissa oloissa tuossa muutaman sadan kilometrin päässä Tukholmassa. (Gronowicz: Garbo, Keuruu 1990.) Vaasan leivän mainoksessa 1930-luvulla riimiteltiin ”Halajaa Heikin mieli maahan muuhun, johonkin, jossa puusta tippuu suuhun vain banaanit ja appelsiinit oivat, ja jossa kookospalmut huminoivat! "Ei vedä!" tuumii Vesa, meidän maa, se sentään Vaasan leipää valmistaa!" (Kotiliesi 1/1937).
Suomessa appelsiini on sidottu sellaisiin paikannimiin kuin Jaffa ja Palma. Poliittisesti tiedostavana aikana israelilaiset ja etelä-afrikkalaiset appelsiinit ovat olleet boikottien kohteina. Appelsiini on ollut suomalaiselle kouriintuntuva osoitus kolmannen maailman olemassaolosta.
Appelsiini on ollut maamme koululaitoksen pitkäaikaisimpia perinteitä. C-vitamiinia on enemmän kaalissa, mutta neuvoloiden ja kouluterveydenhoidon piirissä appelsiiniin liitettiin aivan erityistä hohdetta, jota myös kaupallisesti hyödynnettiin. Kun käytiin hiihtämässä urheilupäivänä, mitä oli tarjotiin pikku suksijoille virkistykseksi? Mustikkasoppaa? Ei, vaan appelsiini. Kun etelän maissa oli levottomuuksia, mikä arkipäiväinen elintarvike herätti koululaisissa irrationaalisia pelkoja? Veriappelsiini. Koskaan ei voinut olla aivan varma, etteikö sen punaisuus olisi todella peräisin tapettujen ihmisten verestä, eikä 1970-luvun tiedostavan lastenkulttuurin ja tv-ohjelmien ympäristössä sellaisessa harhaluulossa ollut mitään ihmettelemistä.
Appelsiini on samanaikaisesti suuresti romanttinen että poliittinen, unelmanhohtoinen ja arkipäiväinen. Suomelle vieras tulokas, josta tuli kahvin tavoin niin kiinteä osa tavallista elämää, että lopulta sitä ei huomattu edes ihmetellä.
Ironia tässä tietysti suuntautuu siihen, että Kvaakin kaikenkarvaiset ”isovarpaankynnet sarjakuvissa” –ketjut eivät nauti aivan kaikkien hyväksyntää.
Nyt apurahahakemus tulille!
