Hämis oli 90-luvulla Carnage-tarinoineen melkoista kuonaa, eikä ihmeemmin petrannut vuosikymmenen loppupuolella, kun Cain ja vastaavat hahmot olivat esillä.
Wolverine ei ole samaa maata, vaikka toki hahmo paloittelee tässäkin ninjoja kynsineen. Ellei graafinen, maanläheinen väkivalta ole sinun juttusi, julkaisun voi kyllä hyvin sivuuttaa.
Pöh! Hämiksen taso laski vasta kun Kloonisaaga tuli kuvioihin. Ja sekin petrasi loppuvaiheessa aika paljon. Byrne ja kumppanit pelastivat Hämiksen normaaleissa tarinoissa aika paljon, Ja John Romita Jr. kehittyi tänä aikana parhaaksi Hämis kuvittajaksi koskaan. Ylipäätään 90-luvulla Hämiksessä nähtiin mielenkiintoisimmat uudet taiturit, joista parhaimmat ovat yhä vieläkin kuvioissa. Se että Byrne ei ollut yhtä uudistuskykyinen kuin 80-luvulla, kertoo enemmän siitä, miten lähellä modernia sarjakuvakerrontaa 90-luvun puolenvälin jälkeen oltiin.
Ei 90-luvulla mennyt pieleen ne synkät tarinat ja muut omituisuudet, vaan se että yksinkertaisesta väännettiin monimutkainen, ja monimutkaisesta yksinkertainen.
Maxinum Carnage on ehkä kaikkien aikojen viihdyttävin Hämähäkkimies tarina, juuri sen takia, ettei se ota itseään turhan vakavasti, tai tee asioista liian yksinkertaisia taikka monimutkaisia. Pituuskin on juuri sopiva tarinaan, joka siinä kerrotaan, toisin kuin Kloonisaagassa, joka kesti 2 vuotta, mikä on aivan liian pitkä aika hyvästä päätöksestään huolimatta.
Wolverinan kohdalla vain nämä alkupään tarinat oli hyviä. Ennen vuotta 2005 oli pitkä kausi täynnä kaikkea mitään sanomatonta turhuutta.
Eli kyllä, kannattaa tarttua tähän opukseen.
Se on hyvä näyte siitä, miten Claremontin olisi pitänyt hoitaa myös myöhemmät juttunsa ja kuinka Byrnen olisi pitänyt kirjoittaa Hämiksen historialle parempi tukiranka. Byrnehän oli mies joka sai Millerin kiinnostumaan Wolverinesta. Tälläistä oli supersankarisarjakuva aikaan, jolloin Gaiman, Claremont, Miller, Moore, Byrne ja muut nimekkäät miehet loivat uudelle sarjakuvailmaisulle erittäin tukevan tukirangan. Näitä tarinoita ei ole pyyhitty olemattomiin millään tavoin vielä tänäkään päivänä, ja tuskin tullaan pyyhkimään.
