Höh, eihän tässä uusimmassa noita Dodsoneita ollutkaan kuin kansissa.
No, luinpa lopulta kuitenkin. Pakko sanoa, että minuakin tämä kuvitus alkoi kismittää melko vakavalla tavalla. Se aiemminkin mainittu ilmeettömyys on tosiaan aika paha juttu, ja sitten kun ilmeitä on, ne näyttävät aivan järkyttäviltä. Eritoten herra Portachion hymyt ovat kammottavimpia ikinä. Ja etenkin tuolle alkupuolelta löytyvälle varmaankin dramaattiseksi tarkoitetulle Hopen kuvalle, jossa tämä sanoo "Vanhempani Kuolivat" vaikka kasvonsa sanovat lähinnä löytäneensä vuoden vanhat ranskalaiset käsilaukustaan, repesin totaalisesti. Lisäksi ainakin Tony Stark näyttää lähinnä kulahtaneelta muoviukkoversiolta Timothy Daltonista.
Mutta. Kirjoituksellisestihan oltiin ihan mielenkiintoisilla vesillä. Odotan jatkoa.
Ja taas uusi sininen Ryhmä-X-mutantti! Miksi aina sininen? Ymmärrän, että joskus 60/70/80 -luvuilla väriskaala oli aika rajoittunut, joten vaihtoehtoja oli vähemmän, mutta miksi taas yksi sininen tyyppi? Mystikko, Painajainen, Peto... Lisäksi uusi tyyppi on taas näitä "periaatteessa alasti mutta ilman tuhmia osia" -hahmoja, joiden kummallisuus on aina, no, kummeksuttanut minua. No jaa, hahmona vaikutti olevan ihan mielenkiintoinen. Tosin, kuka kiljuu ei-kenellekään ennen kuin yrittää itsemurhaa? Vaikka eipä minulla kyllä kyseisistä tuntemuksista mitään omakohtaista kokemusta ole, joten mitäpä minä tiedän.
Meni kyllä ihan plussan puolelle kaikkineen kuitenkin tämäkin numero.
