Ryhmä-X 11/2010 on aivan mukavaa rytinää. Oli taiteesta mitä mieltä hyvänsä, tältä supersankaritoiminnan kuuluu pääosin näyttääkin: on poseerausta, kohellusta ja erikoisefektejä. Tosin saarelle sijoitetut taistelut näyttävät jollain tapaa rajoittavan touhua, toivottavasti tulevissa numeroissa ei kökötetä siellä kaiken aikaa odottamassa seuraavaa hyökkäystä.
Plussaa lehti saa takavuosien tutuista vihollisista. Skalpeeraaja sai pienen roolinsa, aikoinaan hahmo oli konnakaartin inhottavimmasta päästä. Magneto oli puolestaan vaihteeksi kilttiä poikaa, missä vain menee hyvä roisto hukkaan, eikä tällaista parannusta usko kukaan.
Varsinaiset pahikset luuhaavat siis taustalla ja mutantteja syövä hirviö ei ole kiinnostava vastus vaikka niitä sitten olisikin useampi samalla kertaa. Pääosin silti kelpo päätökseen tämä mutanttivuosi on kaartamassa, vaikka alkua epätasaisemmaksi kokemukseksi osoittautuikin. Suurin ilonaihe tietysti on, että lehti jatkaa vielä näillä näkymin myös ensi vuonna, eli ohkainen kuukausittain julkaistava lehti osoittautui oikeaksi päätökseksi, ja sellaisena puskee tarmokkaasti valtavirtaa, pokkareihin ja kovakantisiin painottuvaa supersankaritarjontaa, vastaan.
