Väritys tappoi ensimmäisen jutun, jota hyvin heikensi hengetön dialogi.
"Todellisuuden" väritys oli henkeäsalpaavan muovista. Kohokohta oli se, kun Magneton villapaidassakin oli spekulaarisia heijastuksia.
Ne jotku mielenmaisemakuvitukset ekassa jaksossa oli hyvän näköstä settiä. Osaako joku kertoa tekijästä?
John Romita Jr., yksi Marvelin legendaarisimmista piirtäjistä, eikä pelkästään sen takia, että hän on saanut nimensä legendaariselta isältään. JRJR:n kaudet Hämähäkkimiehen, Ryhmä-X:n, Daredevilin ja Tuomarin piirtäjänä ovat poikkeuksetta kuuluneet sarjojen historiallisiin kohokohtiin. Hän palaa aina silloin tällöin Ryhmiksen ja Hämiksen pariin (heinäkuussa taas Hämiksessä).
Tässä pikainen googlaus JRJR:n esiintymistä Sarjakuvarockin listauksissa.
Xavierin mielen uudelleenrakennus olisi voinut olla klassinen 80-luvun "supersankari hajotetaan palasiksi ja luodaan uudestaan entistä ehompana" -jakso, mutta
tehoja vei aika pahasti se, että Xavierista tehtiinkin vain vajaa versio entisestä itsestään. Ja uusi status quo muistuttaa liikaa M-päivän jälkeistä tilannetta, vain sillä erotuksella että Xavierilla on nyt voimansa. Xavier vain lähti harhailemaan jonnekin, irrallaan mutanttien maailmasta. Jos hän olisikin ryhtynyt Akoluuttien johtajaksi, se olisi ollut jotain mielenkiintoista.
Wolverine-juttu alkoi vähän pöyristyttävästi. On hieman ongelmallista, että nyky-Ryhmiksen lukijana minua ei yhtään ihmetyttänyt, että
Wolverine voisi lahdata jonkun viattoman naisen ja sitten vain todeta, että "oho, tulipa töpättyä". Jo Messiaskompleksin tapahtumien aikana Kykloopin antamat komennot olivat sitä luokkaa, että Ryhmä-X:stä näyttää tulleen jonkinlainen kuolemanpartio. Tämä ei ole isäsi Ryhmä-X, ei tosiaankaan. Ei se ole edes minun Ryhmä-X:ni!