Luinpas vihdoin uuden Ryhmiksen. Shi'arin lopetus oli kyllä aika onneton. Mulla jäi päällimäisenä mieleen, että koko homma tehtiin vain, jotta
Xavier saisi mutanttivoimansa takaisin.
Joutsenlaulu oli vähän parempaa, mutta aika jäykistelyä se oli sekä tarinan että kuvituksen puolesta. Jotenkin Landin kuvat eivät toimineet samaan tapaan kuin Sojournissa, vaikka siinäkin oli vähän jäykkää. Ja vaikka näköjään viimeisimmät Jean Grey/Feenix -jutut multa onkin jääneet välistä, olen aika kyllästynyt sen uudelleenlämmittelyyn. Jo oikean Jean Greyn palaaminen 80-luvulla oli liikaa. Ehkä sen takia, että sitä ennen oli homma jo käyty tavallaan läpi Madelyne Pryorin kautta.
Tämän jutun parasta antia oli oikeastaan sellainen pieni nostalgia, joka Feeniksiin aina liittyy ja onneksi tuossa viitattiinkin aika runsaasti Claremont/Byrnen-tarinoihin.
En kyllä ymmärrä, että miksei tämä muka ole kokonaan kaanonia. Enkä tajunnut tota Emma Frostin timantiksi muuttumistakaan.