Täytyy kehaista vähän Deadly Genesistä: ostaessani olin hiukan ennakkoasenteellinen tarinaa kohtaan, en yleensä välitä vanhojen tarinoiden uusimisesta tai jatkumoiden näpertämisistä, ja jo pelkkä ennakkotieto siitä että Xavierilla on ollut joku väliryhmä-äksä alkuperäisen ja uuden välissä nosti karvoja pystyyn. Pahimmanlaatuista menneisyyden aiheetonta sorkkimista, epäilin, mutta luettavahan se on jos haluaa haukkua. Yllätyin kuitenkin iloisesti kun tarina olikin kerrottu sen verran vetävästi, että asenteeni pehmeni ja huomasin nauttivani jutusta. Brubaker selvästi kirjoitti henkilöhahmoilla, ei trikoissa patsastelevilla stereotyypeillä.
Noh, nyt on sitten tullut luettua tuorein äksä eli numero 2/2007 muutamaan kertaan.
Oli se parempi kuin ykkösnumero, tosin se liimaselkäongelma lehdessä oli edelleen. Vähän ihmetytti se Havokin
"Jätän Ryhmä-X:n" ja sama Polariksella ja sitten ne on taas mukana, kun Deadly alkoi. Tässä välissä on varmaan tapahtunut jotain, mitä meille ei näytetty vai...?
Jäämiehen voimienpaluu oli hyvin selitetty, mutta ei mitenkään yllättävästi. Olisipa jonkun tärkeän ja/tai keskeisen X-miehen voimat menneet lopullisesti, mutta ei niin ei. Ulvojan kuolemaankin suhtaudun suhteellisen skeptisesti. Liekö oikeasti haudassa pysyneitä X-universumissa ollenkaan... Saisi pistää useammankin hahmon matalaksi ihan lopullisesti, sillä nämä "paluut" alkavat oikeasti tympiä, kun kukaan ei kuole ja pysy haudassa; esim. Tajunta ja Kolossi.
Pisteitä täytyy antaa Deadlyn kuvituksesta. Paljon parempaa kamaa kuin vuoden ekan numeron tarjonta tässä suhteessa. Tarinakin lähti mainiosti käyntiin ja jatkoa odotan innolla.
Trevor Hairsine osaa piirtää Rachelin upeasti. Tästä pidän!
