Mikki Hiiri

[Antti Vainio]

En seuraa Mikin tekemisiä enää mutta Gottfredsonin Mikit on lapsuuden nostalgiaa ja edelleen virkistävää luettavaa. Hyvät tarinat on kerrottu ja piirretty ensiluokkaisesti. Hahmona Mikki on näsäviisas paskiainen ja sen amerikkalainen optimismi ja taipumus jauhaa paskaa käyvät  hermoille. Akuun on paljon helpompi samaistua

[Samu94]

Miten minusta rupesi tuuntumaaan, että erittäinmoni
pitää vanhoista Mikeistä?

[Samu94]

Tarkotin Gottfredsonia ja Scarpaa, ylipäänsä.

[vesa saarinen]

Kyllä nykymikistä puuttuu se Jokin. Viime vuosilta aika harva Mikki-sarja on päässyt kiinnostavien joukkoon - äkkiseltään tulee mieleen ainoastaan Cavazzanon Casablanca-pastissi. Muitakin lienee. Joitakin. Jossakin.

Mikin ongelma lienee se, että hahmo ja muut Mikin kanssa toimivat hahmot eivät ole kiinnostavia. Mikillä ei ole selvästi havaittavia heikkouksia, Mikki on pelkkä yksipuolinen karikatyyri. Semmoisesta hahmosta on aika hankala saada irti mitään. Varsinkin jos sivumäärä on mitä on.

[Janne]

Mikki meni pilalle, kun se vaihtoi pikkuhousut takaisin jalkaan. Dekkari-Mikin uskottavuus katosi.

[Lewis]

Vanhoja Mikkejä takasin! Etenkin Romano Scarpan dekkareita.
Nykymikki on plääh..

Joonas

[pasoleati]

Vanhat Mikit kelpaavat. Ja vanhalla tarkoitan Murryn, Carpin ja Scarpan tyyliin tehtyä dekkari-Mikkiä, en Gottfredsonin otusta. Polvihousu-Mikki Hui-Feriolin (hui-sanan merkityksestä, ks. Ilmari Susiluodon Takaisin Neuvostoliittoon) tyyliin on syvemmältä kuin laki sallii.

[Timo Ronkainen]

Heitän tämän viestini tuolta toisesta ketjusta tänne, koska se sopii paremmin kuin hyvin tännekin:
Mielestäni Gottfredson on hiirien Barks, koska 1)vaikka hän ei Mikkiä luonutkaan, kehitteli hän sarjan korkealle tasolle ja hahmot sellaisiksi kuin ne nykyään tunnetaan, 2)kirjoitti valtaosan omista sarjoistaan (silloinkin kun oli muita käsikirjoittajia, Floyd keksi tarinoiden perusjuonen), 3)oli tavattoman taitava piirtäjä, 4)lisäksi Barks otti mallia Gottfredsonin tavasta käsikirjoittaa.
Ansionsa Scarpalla ja Murry myös ovat, mutta kun tulivat jälkeen päin, niin tulivat. Murry oli Gottfredsonin oppipoika ja apulainen ja Scarpa teki gottfredsonilaisia tarinoita (oikeinko jopa pastisseja?) vasta kun sanomalehtien pitkät seikkailut olivat jo ohi.

Timo

[Darzee]

Yllätyin, kun enemmistö täällä ei näytä pitävän Akkarien nyky-Mikistä. Minusta hiiritarinat ovat nykyisin oikein mukavia, vaikkeivät nyt Gottfredsonin tai Scarpan helmien tasolle yltäisikään; hyvänä esimerkkinä siitä, mitä nyky-Mikki voi parhaimmillaan olla, on esimerkiksi Kvaakissakin jo aiemmin kehuja saanut Matkalla Turmiolaan.
Feriolin töitä on mukava katsella, vaikka hänen jälkensä onkin ehkä mielestäni aavistuksen steriiliä ja jäykkää. Sen sijaan jotain Tellon 80-luvun sarjoja en kaipaa takaisin vähimmässäkään määrin, pidin niitä itseään toistavina ja kömpelöinä jo polvenkorkuisena.
Hahmona Aku on toki parempi ja sympaattisempi kuin ärsyttävän tarmokas ja Hessuun hymyilevän alentuvasti suhtautuva Mikki - tuo edellä kehumani tarinankin päärooleissa olivat Minni ja Polle, joka myöskin on saanut retro-Mikin esiinastumisen jälkeen mukavasti lisää tilaa tarinoissa ja lisäsärmää luonteeseensa.

[Samu94]

...käsittääkseni Topolino ei ole mennyt polvihousuaikoihin takaisin?

Kyllä, kyllä on! Ja ne tarinat vasta kamalia onkin!

[Samu94]

Mjooh, ihan hyväidea minusta. Siis äänestys!

[Janne]

Uusimmassa Roope-Sedässä oli Scarpan piirtämä Mikki tarina. Piirrosjäljestä päätellen ehkä jostain 80-luvulta. En ehtinyt vielä lukea, mutta kyllä siitä jo havaitsin, että se on juuri sitä, mistä Mikki-tarinoissa tykkään!!

EDIT: Tarina on vuodelta 1977 ja se on pirun hyvä!!

[dErasmus]

Olen sivistymätön idiootti, ko sanon tämän; En voi sietää laisinkaa Paul Murryn tai Romano Scarpan Mikkejä. Paul Murryn Mikki oli liian..."täydellinen" ja Romano Scarpan tyyli ei oo koskaan tahtonut napata.
Mut muute Mikki päihittää Akun leikiten. Tosin asiaa voi vaikuttaa nykysten piirtäjien tyyli, Ferioli ja Rodrigues, jotka molemmat ovat omassa rankingissäni siellä yläpäässä.

[Veli Loponen]

Ei auttanut edes John Byrnen kansi yhdessä numerossa. Sekin oli huono.

Ei tää nyt niin huono ole

[Samone]

Olen aina pitänyt Mikistä ihan siinä kuin Akustakin. Jostain syystä sympatiani saa myös Sepe Susi (tarinat tietäen en kuitenkaan pidä niistä jutuista) ja Karhukopla. Touhoa taasen en voi sietää lainkaan.

Pysähdyin miettimään niiden jättikirjojen tarinoita. Jostain syystä Me Mikki ja Minni ei oikein iskenyt minuun. Siitä puuttui selvästi jotain. Minä Mikki ja Minä Hessu ovat miellyttävää luettavaa. Vaikka selvästi pidän näistä vanhemmista tarinoista, ei uudetkaan saa minun niskavillojani pystyyn.