Musta torni

[Lurker]

Satunnaiset ostajat näillä kovakantisilla opuksilla karkoitetaan kyllä lahjakkaasti.

Taitaapi olla niin päin, että näillä kovakantisilla kirjoilla saadaan vallan uusia lukijoita sarjakuvalle. King on tunnettu brändi. Simpsonit-brändikin lähti sarjakuvana menemään hyvin Suomessa, kovakantisessa kirjamuodossa. Kiroileva siilikin myy tosi hyvin, kovakantisena.

Ja kyllä Revolverimies on ihan kunnon sarjakuvaa, huolella tehtyä ja viihdyttävää; kovat piipussa, kovilla kansilla.

[Doc Lomapäivä]

Onhan näitä scifilänkkäri-sekoitusfantasioita nähty, eikä ne ole koskaan oikein toimineet. Ralph Macchio hehkuttaa esipuheessa tämän olevan jotain uniikkia, minusta taas likipitäen kaikki ainekset on jostain vanhemmasta lainattua. Kingin kirjoja en ole lukenut.

Mustan tornin henkilöt - ja erityisesti päähenkilöt - jää etäisiksi. Siirtymissä on hankala hahmottaa missä ollaan, ketkä on, ja miksi on. Henkilöt lätisee keskenään jotain tyhjänpäiväistä mikä ei tunnu kuljettavan tarinaa mihinkään suuntaan. Kaiken päälle kuvat, joissa hahmot on alituiseen vastavalossa alkaa pikkuhiljaa nyppimään.

Minä en löytänyt tästä oikein mitään miellyttävää.

[Lurker]

Onhan näitä scifilänkkäri-sekoitusfantasioita nähty, eikä ne ole koskaan oikein toimineet.

Lähempänä tämä Revolverimies ehkä on kuitenkin kauhulänkkäriä, josta on kyllä tullut melkein oma genrensä. Itse tykkään tästä alalajista. Brendon on hiukan samaa lajia scifimmässä suunnassa, ja ihan hyvää käyttösarjakuvaa sekin on.

[Meta]

Satunnaiset ostajat näillä kovakantisilla opuksilla karkoitetaan kyllä lahjakkaasti. Tämän laatuista viihdesarjakuvaa on ihan mukava silloin tällöin ostaa alle kympin maksavina lehtinä tai edullisina mustavalkopokkareina mutta että pitäisi maksaa 30 euroa sarjakuvasta jonka autuaasti unohtaisi yhden lukukerran jälkeen... kiitos ei.

Niin tuo teoshan ei yhteen "alle kympin maksavaan" lehteen olisi kokonaisuudessaan edes mennyt, että niitä tulisi sitten useampi ostettua ja laatukaan ei tällöin olisi varmasti sama. Kyllä mielestäni nämä kovakantiset ovat osoittautuneet varsin hyväksi ratkaisuksi korvaamaan Megan jättämän aukon.

[Curtvile]

Tässä juuri ongelma.
Kukaan ei kaipaa satunnaisia ostajia.

Ja jatkaakseni linjalla: Jysäys oli neliväristä laatua(viihdettä tai ei) alle 5€ ja jysäys on missä nyt...?

Kovien kansien kun yhä kuuluisi kuulua kirjallisesti arvokkaille tuotteille. Ei silkalle viihderoskalle jota en ymmärrä tämän olevan.
Ranskassahan on sangen tavallista että albumi on kovakantinen.

Jae Lee on niitä harvoja taiteilijoita joiden jäljen takia ostaa muutoin silkkaa silkkoakin(Kingin tuotantoa en ole pahemmin jaksanut viimeiseen ~20 vuoteen).

Harmihan se on että jotakuta sarjakuva kiinnostaa.

[Dennis]

Vanha tarina, mikään ei ole koskaan hyvä! Aina riittää narisijoita, tuntuu että suomalaisia on liikaa paapottu monessakin asiassa.

Sitten asiaan! Luin kirjan ja se oli mahtava, juoni on hyvä, kuvitus loistava, moni ei tykkää Kingistä, mutta kyllä hänen oma tyylinsä tässä MT-sarjassa toimi hyvin, siis tekstikirjoina.

Lupaava alku, mutta edelleen pohdin, mikä mahtaa olla julkaisutahti, MT on aika massiivinen kokonaisuus.

Annan arvosanaksi 9, ja kiitokset Egmontille jälleen hyvästä löydöstä.

[Doc Lomapäivä]

Vanha tarina, mikään ei ole koskaan hyvä! Aina riittää narisijoita, tuntuu että suomalaisia on liikaa paapottu monessakin asiassa.

Niin kauan kuin on ihmisiä jotka jaksavat nauraa samalle vitsille yhä uudelleen ja uudelleen tämän ei pitäisi olla mikään ongelma.

Luin jokin aika sitten Jae Leen Transuformersin (June Chungin värit), ja onhan tuollainen jälki komeaa yksittäisinä kuvina, mutta paksuna kirjana pirun raskasta.

[Lurker]

(Kingin tuotantoa en ole pahemmin jaksanut viimeiseen ~20 vuoteen).

Revolverimies-romaani ilmestyi noin 25 vuotta sitten...

[Curtvile]

Tiedän: on hyllyssä, mutta jatkoa tuli paljon myöhemmin. Siksi noin aikamääre.
Dark tower oli virkistävää vaihtelua Mainen tätien sukanpeiton koluamisille. Tarina peräti tuntui kehittyvän johonkin suuntaan.

Luin jokin aika sitten Jae Leen Transuformersin (June Chungin värit), ja onhan tuollainen jälki komeaa yksittäisinä kuvina, mutta paksuna kirjana pirun raskasta.

Puhutaankohan me varmasti samasta asiasta ? Jae Lee on kyllä raskasta ja dramaattista(huono ja ylikäytetty sana, mutta kuvaava) tunnelmaltaan, mutta ei teknisesti kehnoa.
Mies hallitsee paitsi yksittäiset kuvat myös kuvakerronnan(mm. mutta ei ainoastaan Sentry ja Inhumans)
Minusta tämänkaltaista synkkää fantasiakuvastoa ei kannata toteuttaa chibeillä tai Peyoon kallellaan olevalla tyylillä.
Ellei sitten hae parodiaa ja niitä on jo,  kiitos vaan, enemmän kuin tarpeeksi.

Tai syy on siinä että luin tuon alunperin yksittäisinä lehtinä ja kokonaisuudeksi koottuna yhteen pötköön on sitten jotenkin enemmän kivireki. mene ja tiedä.

[Doc Lomapäivä]

Puhutaankohan me varmasti samasta asiasta ? Jae Lee on kyllä raskasta ja dramaattista(huono ja ylikäytetty sana, mutta kuvaava) tunnelmaltaan, mutta ei teknisesti kehnoa.
Mies hallitsee paitsi yksittäiset kuvat myös kuvakerronnan

Puhutaan, luultavasti. Piirrosteknisesti Lee on mitä mainioin, ja kohtauksen sisällä kerrontakin kulkee. Hahmoissa on kuitenkin jotain luotaantyöntävää. Hahmot on melkeinpä kaikissa ruuduissa ilmeettömiä ja suu kiinni, kuin poseeraisivat lukijalle (asia josta Jarmo Mäkilää rökitettiin Aavekaupungin yhteydessä) ja loput peittää varjostus niin ettei hahmojen tunteet ja tuntemukset välity lukijalle. Hahmoista ei saa otetta, kaikki ovat kuin uhkaavasti pasteerailevia mystisiä kostajia Tombstonen aution ja pölyisen pääkujan päässä (jos sallitte vertauksen). Transformers/G.I.Joe-juttua vaivasi sama vika. Lisäksi siirtymäkuvien ja ympäristöä esittelevien kokonaiskuvien puuttuminen tekee miljööt epäselväksi.

Nyt olen melkein jo kirjoittanut tänne arvostelun, ei tarvitsisi kuin editoida ja lähettää toimitukseen, hmm.

[Tirri]

KINGin fanina ostin tän laitoksen. En kyl tykänny yhtään tuosta kuva maailmasta. En saanut hahmoista otetta. Kauniita kuvia, muttei niissä tapahdu mitään. Hyvä kokonaisuus kärsii!

[Jarkko Sikiö]

Kirjaston ansiosta tämäkin on nyt luettu. Ilmeni, että olin jossain vaiheessa lukenut neljännen tästä Kingin kirjasarjasta, koska tarina oli pääpiirteittäin tuttu. Mitään muistikuvaa siitä ei ole jäänyt, joten tuskin olen siitä pitänyt pätkääkään enempää kuin kolmesta sitä edeltäneestä opuksesta.

Sarjakuva olikin positiivisempi kokemus kuin odotin. Tosin Ralph Macchio osoittaa, ettei toimittajan tulisi kirjoittaa alkuun saatesanoja. Siitä viis, Jae Leen kuvitus yhdistetynä Richard Isanoven väritykseen luo sarjalle voimakkaan visuaalisen ilmeen, mikä voitti minut puolelleen. Ymmärrän kyllä, ettei se kaikkia viehätä, mutta lyhyenä erillisteoksena tämä on piristävä tuttavuus.

King ei käsikirjoittaja Peter Davidia juuri ylistä, eikä tämä Hulk-kirjoittajana suomalaisille tutuksi tullut mies parhaimmistoon kuulukaan. Mustan tornin David silti ohjaa varmaotteisesti maaliin. Jae Lee ei juuri kuvakerrontaan panosta ja kuvat ovat järjestään sivun mittaisia leveydeltään. Ratkaisu rajoittaa tarinan ja lukijan välistä yhdyspintaa. Tästäkin huolimatta kerronta kulkee luontevasti, minkä lasken Davidin onnistumiseksi.

Kiireetön, hieman tapahtumaköyhä tarina toimii tällaisena mainiosti. Hahmot eivät hötkyile minne sattuu, vaan juoni kehittyy ja etenee mainiosti.

Suurin ongelma Mustan tornin kanssa liittyy sen lähdemateriaaliin. King on kelpo kirjoittaja, mutta Musta torni on haparoivaa roskaa. Sarjakuvaversiolle se tarjoaa kuitenkin mukavan kehyksen, josta taitavat tekijät saavat jotain irti. Taustalla kummittelee Kingin hömppä, kuten teennäisesti päälle liimatut, omat sanat "ka", "ka-tet" ja sitä rataa. Tällaiseen syyllistyvät lähinnä heikkolahjaiset fantasiakirjailijat, koska oman sanaston keksiminen on fantsuklisee, josta ei parane tehdä irtiottoa. Muodollista kohteliaisuutta korostava kapulakieli rasittaa, joskin Jouko Ruokosenmäki on tehnyt oikean valinnan ja käyttänyt Kari Salmisen romaanikäännöksiä, jolloin kieli hupsuine koukeroineen on sarjan faneille yhtenevä.

Paperin laatu ei aivan nouse Neverwheren tasolle. Mustan tornin sivut kiiltävät ja näyttävät valoa vasten epätasaiselta. Laatuero tämän ja Neverwheren välillä on selvä, joskin painojälki muutoin on OK. Tässä yhteydessä täytyy tosin kehaista, että Neverwhere on painettu Suomessa, Musta torni Saksassa.

[Curtvile]

Jauhoin aiheesta jo kauhusarjakuva-ketjussa( miten kauhu ja King liittyvät enää toisiinsa on mysteeri ...) mutta mainitaan täälläkin: Kingin Stand-Tukikohta alkaa Marvelilta syyskussa.
Kirjoituksen sovittaa Roberto Aguirre-Sacasa, Mike Perkins piirtää. Lee Bermejon kannet ovat varmastikin parasta/ainutta antia.
Julkaisu tapahtuu keskiyöllä yht aikaa seuraavan Mustan tornin osan kanssa yhtä aikaa.

[Petteri Oja]

Kelpo viihdettä tämä Revolverimies. Samaa sarjaa kuin Ikuiset tai Neverwhere, ei mikään klassikko mutta mukavasti tämän seurassa krapulapäivää viettää.

[Curtvile]

Kelpo viihdettä tämä Revolverimies. Samaa sarjaa kuin Ikuiset tai Neverwhere, ei mikään klassikko mutta mukavasti tämän seurassa krapulapäivää viettää.

Allekirjoittaisin tämän jos ensimmäinen sana "kelpo" otetaan pois.
Teknisesti ok ja päteviä ja varmasti tuohon tarkoitukseen sopivia.
Mutta ansio lepää kaikkien kohdalla taidokkaiden piirtäjien harteilla, ei muualla.