Suomalaisia sarjakuvakäsikirjoittajia?

[Otto Sinisalo]

Vaikuttaa siltä, että suurin osa suomalaisista sarjakuvantekijöistä on ns. piirtäjä-kirjoittajia, jotka kuvittavat omia tarinaideoitaan. Useimmiten puhutaankin "sarjakuvapiirtäjistä" - "sarjakuvakirjoittaja" on vieraampi termi.

Osaatteko mainita suomalaisia sarjakuvakäsikirjoittajia, jotka eivät itse piirrä? Mistä johtuu kirjoittajien vähyys?

[Rami Rautkorpi]

Pauli Kallio? Hän on ainakin tehnyt yhteistyötä monien eri piirtäjien kanssa, enkä tiedä yhtään sarjakuvaa, jonka hän olisi itse piirtänyt.

Jos nyt suoraan sanon, niin nähdäkseni suomalaisia sarjakuvantekijöitä kiinnostaa nimenomaan sarjakuvan visuaalinen ilmaisu, ei tarinoiden kertominen. Vaikka sarjakuvan arvostus ja sen saama huomio koko ajan tuntuukin lisääntyvän, silti vaikuttaa siltä, että sarjakuvaa pidetään edelleen lyhytjänteisenä välineenä, jolla vain kerrotaan vitsejä, kaskuja tai aforismeja, ei kokonaisia tarinoita, kuten romaaneilla, näytelmillä ja elokuvilla. Siksi myöskään ne kaikki arvostetut kirjailijat, joita silloin tällöin kaipaillaan sarjakuvien pariin, eivät ole tuota huimaa askelta halunneet ottaa.

[Timo Ronkainen]

Pauli Kallio? Hän on ainakin tehnyt yhteistyötä monien eri piirtäjien kanssa, enkä tiedä yhtään sarjakuvaa, jonka hän olisi itse piirtänyt.

Niitä on jonkin verran vanhoissa Kurpitsoissa. En tiedä onko juuri ne numerot mahdollisesti loppuunmyytyjä.
Käsikirjoittajista pitää luonnollisesti mainita Johanna Sinisalo. Ihan Finlandialla palkittu sarjakuvakäsikirjoittaja (ei sentään sarjakuvistaan:-).
Sitten on strippipuolella Pekka Seppänen. Ja Sari Luhtanen - Maisan ja Kaarinan kirjoittaja. Varmasti tulisi muitakin mieleen jos oikein miettisi.

[Otto Sinisalo]

Jos nyt suoraan sanon, niin nähdäkseni suomalaisia sarjakuvantekijöitä kiinnostaa nimenomaan sarjakuvan visuaalinen ilmaisu, ei tarinoiden kertominen.

Tästä olen pitkälti samaa mieltä: Suomessa sarjakuvaan tullaan sisään kuvataiteen kautta. Cross-overeita taidepuolen kanssa (sarjakuvataidenäyttelyitä, yms) onkin enemmän kuin vaikka kirjallisuuden kanssa (romaanisovitukset). Kuvataiteellisesti kunnianhimoisia ja näyttäviä töitä syntyy, mutta tarina- ja tekstisisältöön ei satsata yhtä paljon.

Poikkeuksiakin on. Esimerkiksi Aseman tyypit tekevät vahvasti tarinalähtöistä materiaalia. He ovat kaikki piirtäjä-kirjoittajia, mutta tarinan ja kuvan tasapaino on saavutettu hyvin.

[Patrick Wester]

Onko kai noita sarjakuvakäsikirjoittajia muutamia, mutta syitä vähyyteen lienee monia. Sarjakuvalla on
Suomessa kuitenkin aika lyhyet perinteet ja julkaisumahdollisuudet ovat olleet mitä ovat olleet.
Kuitenkin, kotimaisia sarjakuvia kun laajassa mitassa lueskelee, väkisinkin monasti tulee mieleen että
käsikirjoittaja ja tietynlainen vastuunjakaminen ja ideariihi olisi ollut paikallaan. Parhaimmillaanhan
kimppatyöskentely on paitsi urakkaa helpottavaa, myös inspiroivaa. Kaksi kekseliästä päätä saa aina
aikaan enemmän ideoita kuin yksi. Sekin varmaan vaikuttaa asioiden tilaan, että sarjakuvan tekeminen
ei välttämättä ole kovin rahakasta hommaa, sikälikin varmaan tulee mietityksi kaksi kertaa ottaako
pientä palkkiopottia jakamaan toisen immeisen. Sarjakuvakenttä on myös ollut pitkälti suhteellisen
hajanainen, yksittäiset tahot ovat hommailleet siellä, toiset täällä. Tämä Kvaak-sivusto voi tässäkin
mielessä olla ihan asiallinen juttu, tällä voivat sarjakuvantekijät kohdata ja tutustella.

Ja ylläolevaan kuin sattumalta liittyen: Minua kiinnostaa kovasti sarjakuvakäsikirjoittaminen. Jos
jossakin on piirtäjä käsikirjoittajan tarpeessa, jolla on lähtökohdat kondiksessa, jonkinlainen
julkaisusuunnitelma tms, niin ottelehan yhteyttä, jutellaan enemmän idiksistä, mahdollisuuksista,
mahdollisista työnäytteistä...  

[Patrick Wester]

Paljonhan suomalaisiin  sarjakuvapiirtäjiin on valikoitunut kyvykkäitä  "singer-songwriter" -tyyppejä,
jotka ilmankin käsikirjoittajaa saavat hienoa jälkeä aikaiseksi. Mielenkiintoista on tässä yhteydessä
luoda silmäys telkun kotimaisiin sketsisarjoihin, joissa viime vuosina kehitys on kulkenut selkeästi
käsikirjoitetusta materiaalista poispäin  kohti improvisaatiota sekä yhden ja saman teeman loputonta
toistoa. Näyttelijäporukka menee kameran eteen pölläilemään ja vääntelemään naamaansa, ja sama
sketsi toistuu hieman eri sanoin jaksosta toiseen. Eli tuota käsikirjoittamisen merkitystä voi pohtia
laajemmaltikin.    

[Patrick Wester]

On tosin ymmärrettävää, että piirtäjät haluavat tehdä omia tarinoitansa. Vaikka käsikirjoittaja saattaisikin tehdä paremman tarinan, niin se ei välttämättä liikuttaisi piirtäjän tuntoja ja piirtämisestä saattaisi tulla tylsää kuvittamista. Aika moni sarjakuvapiirtäjä onkin luultavasti sarjakuvapiirtäjä juuri sen vuoksi, että voi välittää toisille omia tuntemuksia ja ajatuksia.

Hyvä pointti, joo. Varmaan monet sarjakuvapiirtäjät ovat lähteneet uralle just kertoakseen tarinoita. Mitä piirtäjän ja käsikirjoittajan yhteistyöhön tulee, vaikea kuvitella semmoista mekaanista työnjakoa, että kiroittaja lyö paperit pöytään ja piirtäjä tekee työtä käskettyä. Parhaimmillaanhan kyse on tiimityöskentelystä, ideoidenvaihdosta ja monenmoisesta vuorovaikutuksesta.  "Sarjakuvapiirtäjä" voi olla ihan eri asia kuin "kuvittaja", Voisi ajatella niinkin, että piirtäjä on ikäänkuin "ohjaaja", elokuvatermejä lainatakseni, kun taas käsikirjoittaja on käsikirjoittaja. Ohjaaja katsoo että homma pysyy kasassa, tarina etenee jouhevasti sivulta toiselle jne. Ja jos joku homma ei toimi, ei muuta kuin palaverointia ja mielipiteenvaihtoa tiimin kesken peliin.

[Veli Loponen]

Taitaa jossakin määrin lähteä aihe hakoteille, mutta menköön.

Mä olen ilmeisesti jossakin määrin suomalaisen sarjakuvan ulkopuolella ainakin tuossa käsikirjoituspuolella. Pidän itseäni ensisijaisesti sarjakuvapiirtäjänä. Voin kyllä tehdä itse tarinatkin, mutta pidemmän päälle se on ikävää puurtamista (ja siksi pyrinkin pitämään omat jutut parin sivun mittaisina). Toisille kyllä voisin kirjoitella juttuja.
Mielenkiintoista on viime aikoina ollut se, kun olen päässyt kokeilemaan "Marvel -tyylin" käsiksen kuvittamista. Eli eteensä saa vain yksinkertaisen juonikuvaelman ja siitä pitäisi tehdä ruutujako yms. ja dialogi tulee myöhemmin. Tähän asti olen tottunut olemaan enemmänkin taide-robottina ja huomasin, että molemmat on hyviä tapoja. Marvel -tyylissä joutuu sen verran paljon miettimään piirtämistään yms. että mielenkiinto pysyy vireillä pidemmäissäkin töissä ja tarkemmassa käsiksessä taas saa jättää turhat ulkoasujutut pois ja keskittyä siihen piirtämiseen.

Mutta kaipaisin silti enemmän suomalaisia käsikirjoittajia. Se tosiaan toisi sarjakuviin lisää laatua. Ei ainoastaan sen vuoksi, että työtaakka olisi jaettu vaan myös siksi, että työtä ei tee yksin vaan on kaveri kritisoimassa ja esittämässä rakentavia ehdotuksia.

[Patrick Wester]

Taitaa jossakin määrin lähteä aihe hakoteille, mutta menköön.

Joskus on hedelmällistä olla ihan hakoteillä, vrt. esimerkiksi Kolumbus. Toisaalta liika päämäärätietoisuus voi viedä vielä enemmän hakoteille, vrt. Hitler.
Monasti kieltämättä hieman harmittaa semmoinen että voi olla joku kotimainen graafisesti helkkarin pätevä piirtäjä, jonka sarjiksen jokainen kuva on ikäänkuin oma taideteoksensa, mutta kokonaispaketissa ei sitten ole juurikaan juonta hienojen kuvien kuljetettavaksi. Tuloksena on helposti  kahvipöytäkirjamainen selailuteos, johon "tarinana" voi olla vaikea suhtautua intohimoisesti, saati haltioitua. Vaikka onhan lukijan mieltymyksiäkin monenlaisia, samaten kuin tarinankertomistyylejä yms. ja jokainen sarjakuvantekijä tehkööt niinkuin parhaalta tuntuu.
Mikäli sarjista duunataan kimpassa, työtapoja ja -jakoja on tietenkin jos jonkinlaisia. Olisi kiva kuulla erilaisilta piirtäjä / käsikirjoittaja -tiimeiltä kommentteja ja kuvauksia heidän sarjakuvantekoprosessistaan ja työtavoistaan, mikäli noita tiimejä ylipäätään hirveästi on liikkeellä...

[Otto Sinisalo]

Olisi kiva kuulla erilaisilta piirtäjä / käsikirjoittaja -tiimeiltä kommentteja ja kuvauksia heidän sarjakuvantekoprosessistaan ja työtavoistaan, mikäli noita tiimejä ylipäätään hirveästi on liikkeellä...

Ainakin Sarjakuva-akatemian kirjoittaja Vesa Vitikainen ja kuvittaja Marko Tuppurainen ovat pitkään tehneet yhteistyönä Kersantti Napalm -sarjista. Katsotaan, josko saisin heidät manattua foorumille...

[Markus Tuppurainen]

No, manaaminen tuntui näköjään onnistuvan!

Minulla ja Veskulla (siis Vesa Vitikaisella) on ollut tällainen aiemmin mainittu kirjoittaja-kuvittaja -systeemi meneillään jo noin 10 vuoden ajan. Auttaa toki huomattavasti, että tuntee toisen hyvin (sitä vaaditaan, että voi pohtia ideoita ja tarinan nyansseja puhelimessa jopa 1½ tunnin ajan, yleensä klo 23 jälkeen syntyvät ne kaikkein parhaat ideat).

Idea tarinalle voi tulla kummalta tahansa. Olemme ehkä vuosien varrella päässeet vaiheeseen, jossa omia ideoita ei enää tarvitse suojella mustasukkaisesti, vaan ne voidaan heittää pöydälle ja katsoa mitä niistä voisi tulla pienen ideariihen avulla. Usein tarinat elävät vielä kuvitusvaiheessakin, joitakin sanoja tai lauseita voidaan poistaa, lisätä tai muuttaa vielä tussatessa. Kertomuksen suuret linjat on toki aina jo lyöty lukkoon eikä niitä mennä enää muuttamaan ilman konsultointia.

Totta on, että porukassa ideoita syntyy enemmän kuin yksin, ehkäpä juuri sen takia niin monet suomalaiset kirjoittajapiirtäjät tekevät omakohtaisia ja henkilökohtaisia juttuja. Tarinaa ei näin tarvitse iskeä itselle vieraasta aiheesta.

[Otto Sinisalo]

Usein tarinat elävät vielä kuvitusvaiheessakin

Teettekö kimpassa käsikirjoituksen, vai piirrätkö vapaamuotoisen juonilyhennelmän pohjalta? Vai jotenkin muuten?

[Vesa Vitikainen]

Usein tarinat elävät vielä kuvitusvaiheessakin

Teettekö kimpassa käsikirjoituksen, vai piirrätkö vapaamuotoisen juonilyhennelmän pohjalta? Vai jotenkin muuten?

Sarjakuva-akatemian Napalmista Vesa Vitikainen ja Markus Tuppurainen:
Toisinaan teemme käsiksen kimpassa, mutta useimmin keksimme idean vaikka puhelimitse, ja laadin kuvakäsiksen jossa on summittainen ruutujako, koreografia ja dialogi valmiina. Kuvakulmat yleensä elävät, ja dialogi saattaa nasevoitua Maken käsittelyssä. Tarinan sisältö ei oleellisin osin voi muuttua, koska sillä saattaa olla jo merkitystä seuraavan tarinan kannalta. Omat käsikseni ovatkin yleensä itsenäisiä paloja pitemmästä kokonaisuudesta.
Olen myös kerran tai pari kirjoittanut käsiksen pelkästään sähköpostilla, ja ihan hyvä niinkin tulee. Mutta mieluummin teen kuvakäsiksen, kun olen itsekin joskus kokeillut piirtämistä ja niin saan paremmin luotua kuvittajalle käsityksen siitä mihin olemme pyrkimässä.

T: Vesa Vitikainen

[Reima Mäkinen]

Tässä

Raul Roine, Mika Waltari 20-30 luvulta löytyis varmaan muitakin kun vähän kaivaisi.

Nuoremmasta polvesta mainittujen Luhtasen, Kallion ja Vitikaisen lisäksi:
Rauli Nordberg, Johanna Sinisalo, Vesa Ilmaranta, Simo Frangen ja Timo Varpio.
Sit on valtavirrassa se yks jonka nimen aina unohdan, se tv-spede alias Alan Dorkin, joka teki Remeksen kanssa niitä mukamas hauskoja strippejä.

Paljon on myös tyyppejä, jotka on tehneet muutaman kässän, useimmat näistä piirtäjiä:
Riikka Ala-Harja, Markku Uusitalo, Jarkko Lehto, Hans Nissen ja Ville Pynnönen tulee het mieleen. Allekirjoitttanut on tehnyt käsistä yhteensä ehkä pari sataa sivua mm. tuolle Welzulle, Petri Tolppaselle, Timo Niemelle ja Kari Sihvoselle.

Sarjakuvaaminen on Suomessa ollu pitkälti harrastelua.  Hyvä jos sillä elää kun saa rahat sekä sarjan käsikirjoituksesta että piirtämisestä. Puhdas harrastaminen on taas eri asia, silloin yhteistyö vaatii huomattavan määrän molemmin puolista diggailua sekä yhteisen päämäärän. Helpommin sanottu kuin tehty.

[Reima Mäkinen]

Haa se mitä hain oli Pertsa Reponen.

Sitten unohtui pari aika itsestään selvää: Kari Korhonen, Jyrki Paavola ja Markku Paretskoi. Sami Laitala on käsikirjoittanut jonkun verran Peräsmiestä.