Yksi painotekninen vippaskonsti kyllä tulee itselleni mieleen - en tiedä onko tätä Linnut ja meret -albumissa käytetty, olen selannut sitä vain pintapuolisesti kirjakaupassa kerran:
Suunnitellaan albumin taitto sillä tavalla, että kaikki paperin pinta-ala on painokelpoista (ts. albumin sivut leikataan muotoonsa ja varsinainen paino menee yli leikkuurajan). Huomioidaan taitossa sivulle tietty pohjaväri - tehdään esimerkiksi sivun pohjasta vaalea beissi (esim. c:1, m:0, y:17, k:0) vaikka itse paperi olisikin puhtaan valkoista. Tämän jälkeen voidaan jättää itse kohteisiin tiettyjä kohtia puhtaan valkoiseksi (c:0, m:0, y:0, k:0), jolloinka ne loistavat kirkkaan valkoisina kun silmä erehtyy luulemaan, että painopaperi onkin jotain kermanvaaleaa - vaikka se on oikeasti valkoista, joka on vain painettu kermanvaaleaksi.
Kyse on siis loppukädessä kontrastista: kun aivot "kalibroivat" näköelimien välittämän informaation värivaihtelun tietyille raja-arvoille, ne pitävät usein paperin "valkoista" kirkkaimpana sävynä, yllättää tällainen vielä valkeampi.
Hommahan on aivan sama kuin miksi valkoinen kissa näyttää kesällä puhtaan valkoiselta, mutta talvella lumihankea vasten ihan kermanväriseltä.