Taskarien saralta Scarpa ja Guido Martina ovat mainitsemisen arvoisia nimiä. Martina osasi tehdä mm. hyviä taikaviitta-tarinoita.
Martinan tarinoissa ankat ovat oudon julmia ja epäjohdonmukaisia. Sama koskee Dalmassoa. Kannattaisin enemmänkin Ciminoa, esimerkiksi Seikkailu pinnan alla, Läpinäkyvät vuoret ja Roope-sedän tähtihiekka.
Ciminon heikkous on tietenkin toisto. Noin puolessa tarinoista Roope tulee hakemaan vastahakoista Akua aarteenetsintäretkelle jollain ihmeellisellä menopelillä, ja seuraavaksi paistetaan nakkeja nuotiolla autiomaassa. Cimino on kuitenkin yrittänyt laajentaa ankkojen psykologiaa mielestäni onnistuneemmin kuin vaikkapa Scarpa ja Rosa (tähän sellainen varaus, etten näe Rosan tekemisissä yhtään mitään hyvää, henkilökohtainen mieltymys tietenkin).
Jossain mainittiin 60-70-lukujen taitteen sarjat, ja niistä ehdottomasti psykedeellisimmät ovat Vic Lockmanin käsialaa, piirtäjänä Tony Strobl. Tosin joitain näistä käsikirjoitti myös Barks, esimerkiksi kuuluisan tarinen Päivä lainvalvojana.
Korjasin väärin tehdyn lainauksen -joe-