Postimerkkeily on hyvä ja kannatettava harrastus, koska eräällä englannin kuninkaalla, mikä hänen nimensä nyt mahtoikaan olla, oli huomattava kokoelma. Ja Pikku Kemisti toki on älyttömän kehittävää.
Paras Nikke-tarina: Niken kaveri ylpeili koulussa, kuinka hänen sotaväessä oleva isoveljensä tulee käymään kotona. Poikien silmissä loistivat komeat kuvat univormupukuisista hohdokkaista sotasankareista, joiden rinta on kuin romukaupan näyteikkuna, ja kun velimies tulee hakemaan poikaa koulusta, hän onkin pukeutunut villapuseroon ja farkkuihin kuin kuka hyvänsä opiskelijakundi.
Muistan hyvin kuinka ensimmäisellä kerralla luin viimeisen kappaleen täysin väärin.Ymmärsin lopun sarkasmiksi, kunnes myöhemmin suorastaan otsaani läimäyttäen tajusin, että Nikke ja kaverit olivat oikeasti kateellisia kaverilleen (joka oli täysin onneton koska veljellä ei ollut univormua), koska heistä oli komeaa, että kaverilla oli isoveli, jota ihailla. Veljeä, ei univormua.
Noh, tähän tässä näin kirjoitettuna tämä ei kuulosta yhtään miltään. Voin vain sanoa, että olin silloin vaikuttunut.
Joka tapauksessa kirjallisuuspalkinto tiesi paikkansa. Jalkaa eteen, veteen!
