Hm...mielenkiintoista tulkintaa Tappavan Pilan lopusta. Itselleni ei ollut aiemmin juolahtanut mieleen että Batman tappaisi Jokerin mutta voisihan se niinkin mennä. Tulkitsin sen lopun vain niin että jepet paiskaavat Jokerin maijaan ja, hiljaisuuden palatessa pikkuhiljalleen sateisiin maisemiin, kaasuttavat kohti Arkhamia. Olen samaa mieltä siitä ettei Jokerintappo oikein istu loppuun (Batmanin puhe Jokerille ennen sitä vitsiä olisi ollut jotenkin melko merkityksetön ja turhanpuoleinen jos nirrinotto olisi ollut joka tapauksessa lopputuloksena. Tuskinpa B olisi valmistellut monologiaan niin tarkkaan jos näin olisi ollut, yrittihän viittaritari murahdella samaa puhetta alussakin). Mutta kuten ihmiset ovat jo todenneet, kukin tulkitkoon tarinan lopun kuten haluaa.
Itse pidän Tappavaa Pilaa oikein hyvänä tarinana vaikkei nyt mikään niin monimutkainen tai massiivinen olekaan. Ensimmäiset lukemani Moore-tarinat olivat DC-sankarit-kokoelmassa josta löytyi kaikenlaista Tappavan Pilan ohella. Kokoelmassa on pikkuinen Savinaama-tarina, josta tykkäsin sen surullisen sekopäisyyden sekä sympaattisemman Savinaama-tulkinnan takia, ja sellainen pedoisä-stoori joka oli myös hieno. Muut tarinat jättivätkin vähän kylmäksi.
Alan Moore on sarjakuvatekijänä eittämättä kova luu. En fanita Moorea mutta arvostan ja luen tämän tuotantoa silloin tällöin. V niin kuin Verikosto on tämänhetkinen lempparini Mooren tuotannosta mutta koin myös Rämeen Olennon aivan loistavana elämyksenä. Tappava Pila oli yksi niistä ensimmäisistä vaikuttavista mooretarinoista, joka iski suunnilleen kuin sata salamaa, ja siksi arvostan tätä tarinaa enemmän kuin ehkä pitäisi ja listaan senkin tänne suosikkini-kappaleeseen.
Mooren kohdalla olen todennut jo ensilukuhetkistä alkaen että tietynlaiset tarinat toimivat, toiset taas eivät. Luin hiljattain Herrasmiesliiga nro ykkösen ja se oli ennakkoluuloistani huolimatta kuitenkin pettymys. Uskomatonta että sellainen sarjis on saman ukon, joka käsikirjoitti Verikoston, käsialaa. Herrasmiesliiga kun on niin heppoinen ja köykäinen. Eikös tästä ole olemassa myös melko kökkö elokuvasovitus? Rämeen Olento 2 oli myös lievä pettymys koska se muuttuu lupaavasta alusta huolimatta valitettavan kliseiseksi hyvis vs. pahis-mätöksi. Olisin toivonut Rämeen olennon maailmaa muutenkin "vähemmän universaaliksi" kuten oli ykkösosassa.
Niin että mielestäni Mooren sarjikset ovat aina kokeilemisen arvoisia mutta, näin rumasti ilmaistuna, tasoltaan vaihtelevia (vaikkei sinänsä "kehnoja" tarinoita tällä taidakaan pahemmin olla).
