Nyt on sitten Ihmeneloskirja luettukin. Koska noin puolet oli sellaisia tarinoita, joita en ollut ennestään lukenut, niin se lisäsi ennestään lukunautintoa. Tuntuu, että etenkin noissa alkupään numeroissa Byrne käytti paljon lyhyitä sci-fi ja kauhu -juonia ja siitä sitten pikkuhiljaa siirtyi pidempiin tarinakokonaisuuksiin. Tietenkin tuo sci-fi-elementti säilyi mukana loppuun asti.
Kuvituskin on (tietenkin) mainiota. Hyvän paperin ansiosta piirrosjälki on erityisen terävää ja selvää. Jännä nähdä, että Byrne näköjään käytti tuohon aikaankin paljon rapidoja. Välillä tuota jälkeä katsellessa tuntui ihan uskomattomalta, että tuollaista jälkeä voi tehdä useamman sivun päivävauhdilla. Mutta Byrnehän teki (ja tekee) omiin tussauksiinsa aika minimaaliset luonnokset ja yhden Ihmenelostarinan hän on tehnyt ihan pelkästään tusseilla (ei ole suostunut sanomaan, että mikä niistä).
Mutta hyvä oli. Lisää samaa kiitos!
