Nyt kun kerran nostit asian esille, niin sivuutan tämän selkämyseron kokonaan, ja totean että kylläpä oli Byrnen IN hyvää supersankarisarjakuvaa. Tietenkin kun on noihin tarinoihin alunperin lapsena ihastunut, niin tekee mieli sanoa, että nuistahan se rakkauden palo sarjakuviin syttyisi nykynuorisollekin, ei se manga kuulkaas ole muuta kuin ohimenevä villitys.
Olen vanha, vanha mies.
Mutta vaikka nostalgian tunne ei estä kriittistä silmää näkemästä näin jälkikäteen Byrnen kuvituksessa joitain aivan ihmeellisiä tökeryyksiä (sanokaa minun sanoneen, Man of Steel oli Byrnen kuvittajanuran ehdoton huippu), niin tarinat toimivat aivan täysillä edelleen. "Mies jolla on voima", "Vastassa Ego" ja "Kauhua pikkukaupungissa" ovat sellainen 1-2-3-iskusarja, etteivät nykyajan bendisit ja millarit saa samassa ajassa edes hanskoja käteen.
Ja Welzu aina tykkää pilkata sitä "Byrne ei enää piirrä taustoja"-juttua, no, tuosta kirjasta ei kyllä taustattomia ruutuja puutu. Ja kyllä se silti näyttää paremmalta kuin nyky-Byrnen töherrykset. Se puuttuva asia on vain se je ne sais quoi, mikä on englantia ja tarkoittaa "'en tiedä mikä' ranskaksi".
