Viitteitä joka suuntaan on niin perkeleesti että lukeminen on yhtä pähkäilyä ja arvoitusten ratkaisua.
Vähän sama olo: viktoriaanisissa liigoissa viitteitä oli sen verran vähemmän (ja/tai olivat sitten niin obscure-osastoa), että eivät tulleet muun tarinan tielle. Näissä myöhemmissä tulee välillä sellainen olo, että viitteet ovatkin homman itse tarkoitus ja varsinainen tarina on vain tapa kuljettaa hahmot viittauksesta toiseen. (*) Mutta kyllähän sieltä se tarina sitten kuitenkin löytyy ja mukana on pari hienoa kohtausta. Mutta hiukan vähemmälläkin intertekstuaalisuudella olisi varmaan pärjätty.
(Myöskin tuntuu, että Mooren psyyke ei Lost Girlsin jälkeen ole ollut enää entisensä - which is saying something - kun näitä seksikohtauksia on liigaankin niin paljon tungettu).
Ja ehkä on myös todettava, että alkuosien viehätyksessä oma osana oli kyllä juuri tarinan sijoittumisella siihen viktoriaaniseen aikaan ja sen maailman oudossa steampunk-tulkinnassa.
(*)
-viittauksesta kyllä pidin, koska olisin odottanut semmoista vasta seuraavasta, 2000-luvulle sijoittuvasta osasta.
