Tuli sitten hankittua tuo Black Dossier viime viikolla. Albumista on tähän mennessä sulateltu vasta murto-osa. Tällaisena kärsimättömänä tapauksena varsinainen sarjakuvaosuus tuli toki luettua suurelta osin, hypäten siis monien taustatarinoiden ylitse. Vaikutelma albumista on hyvin ristiriitainen. Albumi on kerta kaikkiaan siinä määrin hieno tuotos visuaalisesti ja intertekstuaalisesti, että voidaan puhua mestariteoksesta. Kevyestä ja helposti omaksuttavasta viihteestä ei toisaalta ole enää kysymys, seikkailullisuus on osin väistynyt taustoittamisen ja kirjallisuusviittausten tieltä. Onko tämä hyvä vai paha asia? Riippuu suurelta osin lukijasta. Jos lukija tuntee todella hyvin brittiläisen kertomakirjallisuuden 1900-luvun alkupuolen hahmot ja eri tyylisuunnat, saa kirjasta varmasti verrattomasti hupia. Tällaisia kirjallisia juuria tuntematon taas jää kovin ulkopuoliseksi ja tuntee itsensä jopa vähän tyhmäksi, ilman valaisevaa oivaltamisen tunnetta. Ensi sijassa kyseessä on siis lukijaltaan paljon vaativa kirjallinen tuotos, joka viihdyttää vain tietyin osin aiempien albumien ystäviä. Ei silti mikään pettymys, hieno teos. Mitä tulee seksipainotteisuuteen, sellaisesta albumia voi kyllä perustellusti syyttää, tosin tämä ilmenee usein ironisoiden 50-luvulla hiljalleen yleistynyttä "kerrotaan kaikki" -henkeä. Mm. Tijuana Bible-osuus on tällainen. Myös Fanny Hillin uudet seikkailut ovat silti hulvattomia, erityisesti kertomus, jossa seikkailijatar kertoo nyt ymmärtävänsä, miksi eräs tuntematon alien-kansa on saanut kutsumanimen "the coming race."
Kertomus myös ilmeisesti päättää Herrasmies-liigan tarinan, sisältäen viittauksia aiempiin seikkailuihin, joita ei ole vielä julkaistu. Kiinnostuneiden kannattaakin hankkia teos nyt kun vielä ehtii. Voi olla että uudemman albumin nosteessa tämänkin kirjan myyntikappaleet katoavat kaupoista.