Niin ja sitten Ramos hallitsee tämän syvyysperspektiivin ja kuvakulmat. Sarjakuvassa on mielestäni koko sen historian ajan ollut aivan olennainen ydinpointti se, että EI yritetä jäljitellä todellisuutta ja juuri siitä syntyy sarjisten magia. Mutta näissä supersankaroinneissa mennään välillä aivan metsään kun yritetään olla realisteja. Ja pahinta on se, kun sivulla on 6-8 ruutua, joissa on puhuva tai hieman ilmettään muutteleva hämiksen pää. AAAARRRRGGGGHHH.