Itse en jaksa edes koko tätä Mefisto-sotkua noin pikkutarkan analysoivasti ajatella. Itselleni se oli, ja on edelleen, lähinnä isku vasten kasvoja Peterin ja Mary Janen hahmoille, joiden avioliitto oli nimen omaan se yksi mielenkiintoinen asia koko sarjakuvassa viimeiset, mitä, yli kymmenen vuotta. Se suhde juuri erotti Spider-manin kaikista muista kostyymisankareista. Se oli mielenkiintoista.
Tämä sanottua, uusimman hämiksen kakkosseikkailu alkoi ihan mielenkiintoisesti. Oli ihanan nostalgista nähdä konekirjoitetun näköisiä puhekuplia. Ja Quesada osaa sentään piirtää, tai ainakin hänen jäjessään on ihka oikeaa mustaa ja jopa viivoja. Vaikka Peter vähän näyttääkin aasialaisen miehen ja joulukinkun risteytykseltä, ei sekään loppupeleissä haittaa. Kansikin oli vaihteeksi komea ja nätti. Ei ole minusta tämän tarinan vika, että se Mefisto-diili silloin aikoinaan ryssittiin niin käsittämättömästi. Jään ihan mielenkiinnolla odottamaan, mihin tämä on menossa.
Kraven-tarina taas latistui hiukan loppua kohden. Niin mukavan synkkä ja kliseitä väistellyt tarina taantui taas loppua kohden pakolliseen halpahallin moralisointiin ja Peterin "tapanko vai enkö" väittelyyn, jonka lopputuloksen nyt osaisi arvioida kolmevuotias aivovammainen ameebakin. Ja myöskin se, että Kraven nyt sitten palasi henkiin, ärsytti kyllä vähäsen. Oli tämä silti paras tarinakokonaisuus sitten varmaan JMS:n kauden parhaiden päivien.
