Minä pidän Rosan "tiede-trilogiasta": kolmesta 90-luvun puolivälin tarinasta, jotka rakentuvat jonkun tiede (tai sanotaanko nyt scifi) -teeman ympärille: pitkä tarina, jossa matkataan maapallon keskipisteeseen, ja toinen, jossa Aku ja Roope alkavat kutistua yhä pienemmiksi. Ja kolmantena lyhyt tarina, jossa painovoima käännetään sivuttaiseksi. Nämä kaikki ovat sellaisia ankka-tarinoita, joita kukaan muu kuin Rosa tuskin tekisi - ei ainakaan tällaisella tavalla.
(Samaa henkeä löytyy myös lyhyttarinoista, joissa Aku ikkunanpesijänä putoaa pilvenpiirtäjän huipulta alas, toisessa missä pudotaan alas avaruudesta, ja myös jutussa, jossa on kello, jolla voi pysäyttää ajan).
Minulle Rosan tuotannon huippu ajoittuu 90-luvun alkuun: silloin hän oli oppinut piirtämään paremmin kuin 80-luvun vuosinaan ja jutut olivat hyviä. Sen jälkeen tulleista tarinoista monet ovat tuntuneet liian täyteen ahdetuilta: niissä juostaan kohtauksesta toiseen liian nopeasti.
Roopen elämä ja teot -sarja osuukin sitten juuri tuon Rosan parhaan kauden keskelle.
