Näitä superlehtiä selaillessa on alkanut hiljalleen valjeta se, miten harvassa näitä hyviä piirtäjiä on. Sarjan aloitukseen voidaan hankkia hyvät tekijät, ja sitten kun kaikki näyttäisi hyvältä tuodaan tilalle tusinatarinaa tusinapiirtäjillä tai Liefeld.
On piirtäjiä joiden kynänjälki näyttää hyvälle, "ajattomalle", ja sitten on taitavia nykypiirtäjiä jotka osaavat pelata hyvin yhteen tietokonevärjäyksen kanssa saaden aikaan loisteliasta jälkeä. "Ajaton" tyyli ei näytä yhtä loistavalle, mutta se ei hyvän värittäjän käsissä kärsi tietokonevärjäyksestä. Ja kun sitä rimaa hiissataan ylöspäin niin porukkaa alkaa tippua kyydistä. Byrnen jälki - tuskin kaikesta voi syyttää tussaajaakaan - näyttää aikansa eläneeltä. Yhtään sen lämpimämpiä tuntemuksia eivät herätä nuo rmäen linkin takaa paljastuvat Batmanin kannet.
Jos vanhoista tekijöistä alkaa aika mennä ohitse, niin joskus toivoo, että osalle uusista tekijöistä se aika ei olisi edes osunut kohdalle.
Marvel pukkaa ulos sarjaa Wolverine: Soultaker, myyvänä kunigasideana yhdistää mangan ja perinteisen supersarjiksen tyylejä. Lehden kannet vielä näyttävätkin hyville, mutta se sisäpuoli, ei hyvänen aika, mittakaava, perspektiivi ja anatomiavirheitä silmien täydeltä. Voisi kuvitella että piirtäjä on saanut oppitunteja Liefeldiltä. Ja tyylien yhdistäminen ei tarkoita sitä että isosilmäinen Wolverine juoksee yksityiskohtaisissa taustoissa vaan sitä että länsimaisittain piirretty W hengailee mangatyyliin piirrettyjen hahmojen kanssa.
^n
Tällaista tauhkaa ollee kai valtaosa julkaisuista? Jos tarina ei ole todella hyvässä vauhdissa, niin piirtäjän vaihtuminen pidemmäksi aikaa uuteen "kykyyn" saa aikaseksi lehden lukemisen loppumisen hetimmiten. Ja harvoin sitä enää viitsii mennä kurkkimaan onko muutosta parempaan tapahtunut jossain välissä. Kun osa käsikirjoittaja-piirtäjä-värittäjä-tussaaja ryhmistä kulkee yhdessä projektista toiseen tuppaa samaan aikaan lehdestä loppumaan sekä hyvä tarina että kuvitus.
Esim. Captain America v5, tällä hetkellä tekijöinä ovat Brubaker, Epting ja Lark, siinä vaiheessa kun Brubaker saa tarinansa valmiiksi on hyvin todennäköistä että Lark lähtee myös.
Onneksi täällä saadaan poimia rusinat haggiksesta.
Ja Bachalosta, tyyli kyllä sopii ja toimii tietokonefektien kanssa yhteen, mutta kerrontatyyli on jotenkin hajaantunut ja lukeminen tuntuu työläämmältä kuin noissa Death tai GenX jutuissa. Buckingham taasen on tekemässä juuri sitä mitä pitääkin eli piirtämässä Fables:ia.
